Liitutaulu

Vuotar päätti lähteä Suomen lasimuseon joulumyyjäisiin ja tietysti minullekin siitä nakki napsahti. Lastenhoidon ohella tein liitutaulun. Vanerin pala löytyi talon kellarista ensimmäisen siivouksen yhteydessä. Maalit ostettiin jo aikaa sitten puoleen hintaan eli edullinen projekti kun mitään ei tarvinnut ostaa.

Vanerin taakse kiinnitin poikkipuun ja siihen yhdistin saranalla jalan. Vielä pari ruuvia ja rautalankaa, jotta taulu ei pääse kaatumaan. Kehykset tuohon kuulemma pitäisi vielä lisätä.

Vertaistukiryhmä

Toisinaan viikko alkaa menemällä perä edellä puuhun. Tää viikko alkoi juuri niin. Aamu oli äärettömän vaikea, mä en päässyt sängystä ylös ajoissa. Koska olin aikataulustani myöhässä, päätin hakea aamukahvin työmatkalla. Motarilla ajoin ajatuksissani kahvilan ohi. Liikenne pysähtyi kuin seinään ennen kehä kolmosta. Lähdin kiertämään Vihdintien kautta ja jumitin kaikissa liikenne-valoissa. Soitin himaan ja kävin kehitys-keskustelua puolisoni kanssa. Hain kahvin ärrältä työpaikan läheltä ja rynnistin kohti päivän ensimmäistä palaveria, josta tietysti myöhästyin. Työpäivä oli tooosi syvältä. Keittiökin oli pilannut jälkiruuan lisäämällä mustikkarahkaan talkkunajauhoja. Joo mä tiedän, että toi on tosi pikkusieluista, mutta välillä nää mitättömät asiatkin saa suunnattomat mittasuhteet. Mua potutti jo niin paljon, että mua potutti potutus. Töissä yritin tosissani pohtia vastausta kehityskeskustelulomakkeen kysymykseen voimavaroistani. En löytänyt vastausta. Ja kyllä, mä olen todella onnellinen, että mulla on töitä.

Työpäivä venyi, myöhästyin puutyökurssilta. Miten mahtavaa oli kuitenkin päästä mukavien ihmisten kanssa keskustelemaan ja nauramaan. Sen lisäksi, että koin onnistumisen tunteita rentouduin ja sain  vertaistukea huumorintajuiselta porukalta. Ihan mahtavaa! Ei harmittanut edes se, että höyläpenkin kannesta tuli 5mm liian ohut johtuen tasohöylällä tapahtuneesta mittavirheestä.

Lopulta löysin vastauksen voimavaroista. Työssäni auttaa jaksamaan työn vastapaino eli vapaa-aika. Omilla käsillä tekeminen ja se, että saan jotain käsin kosketeltavaa aikaan tuo onnistumisen tunteen. Sen koen liian harvoin ansiotyössä.

Höyläpenkin kansi

Puutyökurssilla pääsin vihdoin liimaamaan höyläpenkin kannen. Kannesta tulee melkoisen vahva, sillä se on 60 mm paksu. Pituus on 1500 mm ja syvyys 300 mm. Olisi kuulemma kannattanut käyttää useampaa puristinta (ja mulla olikin pari puristinta enemmän mitkä eivät kuvassa näy). Nyt jälkikäteen mietittynä noi hukkapalat olis voinut sahaa ensin pois. Kannen taakse tehdään vanerista laatikko ja koko pöydän syvyys on sitten 600 mm. Seuraavaksi pitää suunnitella jalat ja välipuut sekä tietty höylätä toi kansi.

Väsymys ja talvi

Toi sininen on vaan niin hieno väri

Väestötutkimukset ja biologiset aivotutkimukset ovat osoittaneet, että osa pohjoisessa asuvista ihmisistä kärsii vuosittain toistuvasta masennuksesta, jonka syy on riittävä päivänvalon puute. Oreita ovat mm. väsymys, hiilihydraattinälkä ja sosiaalisen aktiivisuuden väheneminen. Ei siis ihme,että mulla on koko ajan nälkä, väsyttää ja haluaisin vetäytyä omiin oloihini. Mä en todellakaan usko, että mä olisin masentunut. Mutta huomaan itsessäni tän muutoksen joka syksy.

Maanviljelysyhteiskunnassa tämä ei välttämättä ole ollut ongelma, sillä satokauden jälkeen on hiljennetty talvenviettoon ja kerättiin voimia seuraavaan kesään. Kesät olivat aikaa jolloin tehtiin työtä ja paljon. Nyky yhteiskunnassa pitää pyörittää oravanpyörää vuoden ajasta riippumatta.

Toisissa maissa osataan viettää siestaa päivän kuumimpaan aikaan. Ehkä me voitais kokeilla talvisin lyhennettyä työpäivää  ;-)

Mun tekis mieli  kokeilla kirkasvalosysteemiä. Voisko siitä olla apua väsymykseen? Sellaista mulla ei kuitenkaan ole. Toisaalta pimeänä vuodenaikana on kiva fiilistellä kynttilöillä ja tuikuilla.

Ei mikään taivaanrannnan maalari.... ;)

Mitä tapahtuu kun kääntää selän hetkeksi kaksi vuotiaalle nassikalla, avoimelle maaliämpärille ja pensselille?