19.6.2013

Lyhyt johdatus kateviljelyyn


Luonnossa ei ole paljasta maata. (okei ehkä aavikko voidaan katsoa paljaaksi maaksi) Tästä huomiosta on kateviljely saanut alkunsa. Katteeton maa on suojaton. Sillä ei ole suojaa sateelta, tuulelta eikä auringolta. Se on altis menettämään ravinteensa.

Kateviljelyssä on ideana, että maata ei tarvitse muokata vaan pinnalle lisätään aina orgaanista ainesta: lehtikariketta, ruohosilppua, kaislaa, olkea, puuhaketta ynnä muuta sellaista.  Kateviljelyn äiti Ruth Stout ei käyttänyt lainkaan kompostia, ei edes keittiöjätteelle. Hän vei kaiken suoraan kasvimaalle.

Maatuessaan eloperäinen kate tuottaa lämpöä ja lisää maan humuspitoisuutta. Kate lisää pieneliöitä ja jotka taas lisäävät maan ilmavuutta. Madot syövät katetta ja kaivelevat maahan käytäviä, joista vesi pääsee kasvien juurille. Kun kate kulkee matojen läpi, muuttuu se samalla ravinteikkaaksi hyväksi mullaksi. Kate pitää maan myös kosteana ja kastelutarve vähenee. Kate auttaa pitämään rikkakasvit kurissa. Kun katetta on tarpeeksi ei rikkakasvit jaksa kasvaa sen läpi. On helppo nyppiä ne rikkaruohot, jotka jaksavat puskea itsensä katteen läpi.

Katetta tulisi olla 10-20 cm ja mielellään enempikin. Katetta levitetään ainoastaan lämpimään maahan, sillä aikainen katteen levitys hidastaa maan lämpenemistä. Katetta voidaan pitää ympäri vuoden, jolloin vältytään maan muokkaamiselta. Keväällä istuttaessa taimia katetta siirrettään sivuun ja istutuksen jälkeen kate levitetään taimen ympärille. Suorakylvössä kate siirretään sivuun ja varmistetaan kasvuun lähtö, ennekuin kate levitetään taimen ympärille.

Vaikka tein viime kesänä puutarhan eloperäiselle ylijäämainekselle (jätettähän se ei ole) kompostin niin en ole käyttänyt sitä tänä vuonna lainkaan. Kaikki puiden lehdet on joko muokattu kasvimaahan tai levitetty katteeksi. Ruohonleikkuriin ostin kerääjän, jonka avulla saan ruohosilpun talteen ja kasvimaalle katteeksi.

Meidän pihan antimilla ei katetta riitä joka paikkaan, eikä edes 10 cm ole niissä paikoissa missä sitä on. En ole myöskään lähtenyt ostamaan katetta vaan ajatellut, että sillä tullaan toimeen mitä on. Kesäkurpitsan kanssa huomasin selkeän eron. Aiemmin ennen kateviljelyä kesäkurpitsoja tuli nihkeästi. Vuosi sitten varauduimme asiaan kasvattamalla kesäkurpitsoita useamman taimen. Kohopenkkiin muokattiin lehtikariketta ja pidettiin koko kesä katetta ja satoa tuli. En ole asiaa tutkinut sen tarkemmin, mutta omasta mielestäni kasvimaalla on nykyään paljon enemmän pieneliöitä kuin aikaisemmin. Käsittääkseni katetta voi lisätä kaikille kasveille, mutta sipulista en ole varma. Se kun istutetaankin niin, että osa sipulista jää maanpinnan yläpuolelle. Tänä kesänä osalla sipuleista olen laittanut katetta ja osalle en. Sanovat, että savisilla mailla hyödyt näkyvät vasta kolmen vuoden kuluttua.

Paljon tietoa kateviljelystä kirjassa Ruth Stout & Ingrid Olausson, Vaivatonta puutarhanhoitoa, Kateviljelyn opas, Otava 1986.


Koristekurpitsan katteena lehtisilppua ja perunalla ruohosilppua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei,
kiva juttu, että kommentoit tätä blogijulkaisua.