Kaarina Davis tuo kirjassaan rohkeasti ja hienosti esiin suhteensa luontoon, ihmisiin ja ihan vaan olemassa oloonsa. Kaarina kertoo asioista, joita ei tule edes ajateltua ennenkuin joku tulee ja pysäyttää ja sanoo asian. Suosittelen tätä kirjaa kaikille luonnosta vieraantuneille suomalaisille, kaikille jotka rimpuilette kiireisessä arjessa ja kaikille luonnon ystäville. Ottakaa viikon loma töistä ja lainatkaa tai ostakaa Kaarinan kirja. Lomalla ota rennosti sohvalla aamukahvin kera ja uppoudu Kaarinan maailmaan.
 |
| Kuva Kaarina Davisin sivustolta |
Kaarinan kirjoitukset vahvistat ajatustani lähteä omasta oravanpyörästäni. Toivottavasti rohkeus ja tilaisuus on joskus samaan aikaan paikalla.
Lainaus Kaarina Davisin sivustolta.
Maailmassa on enää vähän paikkoja, joissa ei kuuluisi yhtään ihmisen aiheuttamaa ääntä viiteentoista minuuttiin. Sellainen oli Alhonlahti, vanha sukutila, jonne Kaarina Davis muutti vuonna 2004 kaupungin kiireiden keskeltä. Humisevat metsät, pihapiirin linnut, jäätyvän järven äänet, luonnonrauha – uusia ulottuvuuksia avautui Kaarinan elämään. Sitten metsät alkoivat kaatua ympäriltä.
Toisinnäkijän päiväkirjassa Kaarina kertoo, miten sairaanhoitaja-ajoilta tuttu halu puolustaa elämää herää, kun uhattuina ovat puut ja linnut. Hän pohtii myös omaa taustaansa kahden kulttuurin välissä, kuolemaa ja osaansa sukupolvien ketjussa. Eräänä päivänä kaksi yhteydenottoa tuntuvat nivovan kaiken yhteen.Toisinnäkijän päiväkirja seuraa Kaarinan luonnonläheistä elämää viiden vuoden ajan. Eläytyvät kertomukset luonnosta ja ihmisistä kantavat eteenpäin suurempaa tarinaa, joka kiehtoo luonnonystäviä ja kaikkia, jotka tavalla tai toisella etsivät juuriaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei,
kiva juttu, että kommentoit tätä blogijulkaisua.