Keittiöhaaveita

Keittiön vanhat kaapit

Me olemme haaveilleet uudesta keittiöstä jo pari vuotta. Nykyisessä keittiössä on hyvää ainoastaan vanhat kaapit, joissa on paljon säilytystilaa. Tuohon jääkaapin paikalle tein joskus hyllyjä, joissa on nyt keittiökoneita, mikro ja muuta tavaraa. Isompi jääkaappi seisoo huoneen vastapäisessä nurkassa.

Meidän perhe on nyt viisi henkinen ja ei saada tähän nykyiseen keittiöön millään tavalla järkevää ratkaisua aikaiseksi tälle kokoonpanolle. Vajaa 13 neliömetriä on vain liian vähän. Ruokapöytä meillä on keittiön viereisessä huoneessa, joka on tällä hetkellä ruokailuhuone. Kyseinen huone on kooltaan 16 nelilömetriä. Eli keittiö-ruokailu toimintoihin käytetään noin 29 neliömetriä. Ideana on siirtää keittiö ruokailuhuoneeseen ja tehdä keittiöstä makuu/vieras/askarteluhuone. Nuo vanhat kaapit saavat jäädä, sillä niissä on hyvin säilytystilaa esimerkiksi puolison kangasvarastoille.

Hella ja hana on vaihtunut vuosien aikana.
Kuva on otettu muuton aikaan yli viisi vuotta sitten.

Keittiön siirto ruokailuhuoneeseen on sikäli mahdollista, että tulevan keittiön alla on sauna ja pukuhuone, jossa viemärit ja vesiputket kulkevat eli ovat siis lähellä valmiiksi.Tulevassa keittiössä on neljä korkeaa kaappi, joita voidaan hyödyntää uuden keittiön säilytystilana. Paikka todennäköisesti vaihtuu.

Vanhat kaapit ruokailuhuoneessa.
Isäntä itte sai tehtyä yhden leuankin.

Olemme aina haaveilleet uusvanhasta keittiöstä eli keittiöstä, jossa kaapistoina on muualta puretut vanhat kaapit. Puiset ja mielellään 50-luvulta. Tasot voisi työstää itse tai ostaa jostain edullisesti. Minua kiinnostaisi erittäin paljon tehdä betoniset työtasot itse. Toinen vaihtoehto mitä olen mielessäni pyöritellyt on tasojen nikkarointi koivusta. Pitää vielä selvittää miten puutyökurssin tilat antavat tähän mahdollisuuden.

Välillä jo luovuimme näistä ajatuksista ja päätimme hakea keittiön Ikeasta. Nythän ovat keittiöviikotkin käynnissä ja lahjakortteja tulisi ovista ja ikkunoista. Ikean suunnitteluohjelmalla piirsimme monena iltana keittiötä ja päästiin ihan kivaan lopputulokseenkin. Ongelmaksi muodostui se, että rahalle on niin paljon käyttökohteita ettei ole järkevää sijoittaa suuria summia keittiöön.

Viimeisin hahmotelma keittiöstä Ikean kaapeilla.

Oikeastaan tosi hyvä, että suunnitelmat Ikean keittiöstä kariutuivat rahan puutteeseen. Keittiöstä ei olisi tullut sellaista mitä olemme halunneet. Muutaman päivän pettymyksen jälkeen muistui mieleen, että ostimme kylppäriä tehdessä Pukkilan pihamyyjäisistä mieleisiä keittiön välitilan laattoja. Ne löytyivät kellarista ja siitä se haaveilu sitten taas lähti. Toriin katsastamaan keittiökaappitarjontaa ja kuinka ollakkaan, pari tuntia aiemin samana päivänä oli lisätty ilmoitus annettavista 50-luvun keittiönkaapeista. Ne on meille varattuna ja purkumaan pääseen marraskuussa. Äidin ja isän kerrostalohuoneistosta otettiin jemmaan jo aiemin samanlaisia kaappeja eli nyt meillä on kaapinrunkoja riittävästi.

Edessä on siis keittiöremontti jossakin vaiheessa. Paljon on tekemistä, sillä ruokailuhuoneesta pitää purkaa kulunut koivuparketti, purkaa kaapistot, laskea kattoa 50 mm, siirtää ilmalämpöpumppu olohuoneeseen, vetää sähköt ,viemärit ja vesiputket uusiksi. Kaapistojen kunnostaminen ja maalaus on oma urakkansa. Hyvää tässä on se, että voidaan käyttää nykyistä keittiötä koko remontin ajan eli remppa voi huoletta kestää siis monta viikkoa, kuukautta (tai vuotta).

Omenamehua itse puristamalla

Osa omenasadosta

Tänä vuonna omenasato oli hyvä. Omenoita on riittänyt syötäväksi ja piirakoihin sekä soseisiin. Viime vuonna ostin omenamehupuristimen ja tänä vuonna on tehty tuoremehua useamapana iltana. En ole lisännyt mitään säilöntäaineita mehuun vaan olen sen pakastanut ja osa on tietysti jo juotu. Tämän syksyn kokemuksella sanoisin, että reilusti kypsistä omenoista saa vähämemän mehua kuin hieman kovista omenoista, mutta tämä on mutu-tuntumaa ja vaatii jatko mutuilua.

Ensin omenat pitää pestä. Itse suoritin isojen määrien pesun kylpyhuoneessa. Pesun jälkeen onkin vuorossa omenojen murskaus hedelmämurskaimella. Meidän murskain vetää kerrallaan 7 litraa omenoita tai näin ainakin lueteltiin ominaisuuksissa. Omenoiden murskaus oli huomattavasti nopeampaa ja tehokkaampaa, kun ne ensin pilkkoi neljään osaan. Samalla oli helppo poistaa huonot kohdat. Murskasin omenoita reilusti kunnes omenamurskaa oli noin 30 litraa.

Omenat murskaisemassa

Omenoita murskattuna

Murskauksen jälkeen oli aika käydä puristamaan mehua. Tässä auttaa tukeva mehupuristin. Omani vetää 18 litraa ja on halvimmasta päästä. Suosittelen vähän kalliimpia malleja, joissa on ajateltu puristamista pidemmälle. Puristimeen asetetaan siiviläpussu, jonka sisään omenamurska kaadetaan tai kauhotaan. Siiviläpussin reunat taitetaan omenamurskan päälle ennen puristamista tai muuten pussi repeää. Puristaminen vaatii loppua kohden jonkun verran voimaa. Lopuksi nautitaan tuoreesta omenamehusta. Yhdellä kerralla tein noin 7 litraa mehua samalla, kun katsoin televisiosta ajankohtais ohjelmia.

Omenamurska siiviläpussissa puristimessa.

Valmiina puristettavaksi

Omenamehu valuu nokkaa pitkin astiaan.

Ai, oliks mul joku blogi vai?

Mä olen töissä mukana monessa eri projektissa ja kaikki on vielä eri aiheesta. Sitten ois vielä ne rutiinit. Aivoje asennoiminen aiheesta toiseen tuottaa jo hankaluuksia. Kotona tekis mieli vain vajota sohvalle ja tuijottaa telkkaria tai pelata pleikkaria. Aina on kuitenkin kotitöitä ja remonttia, ja jos käy niin kivasti, että jotain saa valmiiksi niin muutama uusi homma odottaa jo tekijäänsä. Loputon on tämä ruuhakvuosien työmäärä. Tämä blogi on tuntunut olevan liikaa tähän tilanteeseen. Ja toisaalta niin monet kirjoittaa ihan näistä samoista jutuista. En ole nähnyt blogin päivitystä kovinkaan tarpeellisena. Toisaalta aloin pitämään blogia sen takia, että se toimisi myös jonkinlaisena päiväkirjan tapaisena. Monta juttua on täältä tarkistettu jälkikäteen eli herätelläänpä henkiin tätä julkista tekemisen päiväkirjaa.

Tänään nostettiin pottuja. Alla isoin peruna koskaan (siis mun kasvattamana). Lajike on timo. Kiva, että perunojen koko on kasvanut vuosien varrella. Alun naurettavan pienien perunojen sijaan saadaan jo ihan mukavan kokoisia perunoita. Maa on voimistunut kiertoviljelyn ja katteiden avulla. Ja se matojen määrä mikä tuolla nykyään möyryää on ihan huikeen siisti juttu. Enpä ikinä ajatellut, että matojen määrä pellossa vois olla jotenkin siistiä, mutta on se! Ihan oikeesti!

Tulossa juttua ainakin omenamehun valmistamisesta.

Ja nyt kukkivat pionit

Meidän puutarhan ehdoton kuningatar on kiinanpioni Sarah Bernhardt. Niitä on meillä kaksi. Toinen on varjoisammassa paikassa ja kukkii myöhemmin. Tämä toinen yksilö on paahteessa ja aurinko polttaa kukat lähes valkeiksi. Kaksi vuotta sitten istutin rismasta hommatun kiinanpionin Sarahin viereen. Olikohan tuolla edes tarkempaa lajiketta annettu. Nätti sekin, mutta ei pärjää Sarahille. Taisin istuttaa uuden pionin vähän turhan lähellä Sarahia. Jostain luin, että kukinnan jälkeen sen voisi siirtää. Sitä pitää kokeilla.

Ja kukkiipa se kurttulehtiruusukin. Olimme jo hävittämässä tätä, pensasta, mutta nyt se kukkii todella upeasti. Paremmin kuin koskaan meidän aikana. Kuva ei tee oikeutta.

Hibiskus XXL

Kaupasta tarttui viikonloppuna mukaan hibiskus XXL. Monille tämä on varmaan vanha tuttu, mutta itsestäni tuntuu etten ollut aiemin kuullutkaan ko. kukasta. Kotona googletellessa löysinkin hieman lisää tietoa. Hibiskusta on yli 2000 eri lajiketta. Ei tietoa mikä lajike tämä ostamani yksilö on. Joissakin maissa kutsutaan Hawajin kukaksi. Tykkää auringosta, mutta suojattava sateelta. Talvetus ilmeisesti viileässä, noin 15 astetta. Mullat vaihdettava vuosittain ja ruukkuakin olisi hyvä vaihtaa isompaan. Keväästä syksyyn runsaasti vettä 3-4 krt/vkossa ja kerran viikossa lannoitus. Talvella riittää vähempi vesi ja lannoitus kerran kuukaudessa. Helmi-huhtikuussa leikataan versont puoleen, jotta kukkisi paremmin.

Saa nähdä miten onnistuu tämä kaikki...

Portaikko edistyy askel kerrallaan.

Viime vuoden syyskuussa olen tapetoinut portaikon ulkoseinän. Siitä lähtien rappuset on odottanut laittajaansa. Ensin meni muutama kuukausi pohtiessa, että mitä tehdä muovimaton ja liiman rippeille.

Kokeilin siklillä rapsutella pois ja pohdin hiomista. Siklin kanssa homma tuntui uuvuttavalta. Hiominen liian pölyiseltä. Jossain vaiheessa keksi, että 4 mm vanerisuikaleilla homma hoituisi. Ostin vanerit ja kannoin portaikkoon maaliskuussa. Sitten olikin aika odottaa kaunista päivää ja oikeaa aikaa työn aloitukselle. Sitä ei ole näkynyt. Tänään ei ollut kaunis päivä, mutta joskushan tuo homma on hoidettava. Sirkkeli esiin ja mitta käteen. Homma hoitui parissa tunnissa. Kylläpä kannatti viivytellä tätäkin työtä. Toisaalta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja mikä kiire tässä pitäis olla. Onhan nuo tooosi nätit olleet noinkin...

Seuraavaksi se ois sitten vähän kolojen paikkausta ja maalausta. Sen jälkeen listat ja se ois aikalailla siinä. Valmista vois olla juhannuksena.

Sadepäivän kuvia

Viime kesänä äidin pihalta siirretty kurjenmiekka aloitti kukintansa.

Vanha pappa (12-vuotias) nauttii viileästä sadesäästä.

Pionissa on nuput ja nupuissa muurahaisia.

Basilikaa komealla värillä.

Jaloangervopenkkiin eksynyt akileija on aloittanut kukinnan. Nuput ovat kauniit.

Kesäkuun eka blogaus

Blogissa on ollut hiljaista, sillä olimme lomalla toukokuun lopussa Tanskassa. Viihdyttiin Lalandian lomakylässä ja katsastettiin Legoland. Voin sanoa, että oli ihan huippu paikka meidän legohulluille pojille. Loman jälkeen odotti kaikki tekemättömät puutarhatyöt ja nyt on kiritty karannutta aikataulua umpeen.

Nurmikko oli niin pitkä, että piti huoltaa moottorilla käyvä ruohonleikkuri työtä varten. Hyvin tuo vielä kolmen vuoden tauon jälkeen pelittää. Marjapensaat kaipasivat suojaa rätkiltä ja samalla suojattiin mansikatkin. Härkäpavut, loput perunat, kaalit ja monet muut on istutettu/kylvetty. Keväällä tilasin kuormallisen heinää katteeksi. "Multasin" perunat heinällä. Naapurit vissii pitää meitä vähän kaheleina. Pelkäsivät, että olen hevosen ostanut. Eihän meillä ole edes tallia. Tänään ostin muutaman uutuuden meidän puutarhaan. Ne löytyvät alla olevista kuvista.

Perunat mullattu.

Punasipulin varret retkottaa.

Minimaissi on hyvässä kasvussa.

Päärynäpuu jäi suojaamatta syksyllä ja rusakot teki tehtävänsä. Nyt puu on kuollut.

Punaherukka.

Kasvihuonekurkku kukkii.

Uutuus meillä ranskan laventeli.

Aivan mielettömän hurmaavan tuoksuinen ananassalvia on meille uusi tuttavuus.

Väriä yrttien seuraksi bataatilla, joka sekin ensimmäinen laatuaan meillä.

Salkopavusta kohta satoa

Puoliso oli jostain lukenut, että salkopavun esikasvatus aloitetaan maaliskuussa. Niinpä hän maaliskuussa kylvi salkopapua ruukkuun. Ollaankin sitten oltu pavun kasvun kanssa vähän kiipelissä. Isompaa ruukkua, tukikeppiä, tukikeppien jatkamista jeesusteipin ja uusien keppien kanssa. Lämpimät ilmat ois enemmän kuin tarpeen, jotta voisimme istuttaa salkopavun ulos. Salkopapu pukkaa jo nyt meille satoa. Pisin palko on jo kolme-neljä senttinen. Kivahan se on saada aikaista satoa!

Kukkotappelu

Keskeneräinen -blogin innoittamana muutama kuva fasaanien reviiritaistoista. Itse en osaa tarinoida hauskasti lintujen elämästä kuten Keskeneräinen blogissaan kirjoittaa. Kerron kuitenkin hieman kuvien taustasta. Tänään vietin etätyöpäivää. Olin hakemassa aamukahvia, kun keittiön ikkunasta katsoessa näin kolme fasaania yläkasvimaalla. Kukko sulkineen seisoa kohopenkin päällä ja katseli kahden kanan touhuja. Lähdin hakemaan kameraa ja tilanne oli ohi. Päätin kuitenkin olla jäämättä ilman kuvaa. Hiippailin ovesta ulos ja fasaanit vetäytyivät kohti puistoa. Kiersin heidän selustaan taka vasemmalta. Pusikosta kuului kahinaa ja näin toisen kukon, jolla ei ollut pyrstösulkia juoksevan kohti puistotietä. Pyrstösulallinen lähti perään ja sai karkulaisen kiinni puistotiellä. Minä hiippailin perässä ja ikuistin kahden fasaanikukon reviiritaiston.

Painajainen

Näin viime yönä inhottavaa painajaista. Kaupungin kaavoitusvirastosta tulivat kertomaan, että talomme takana olevaan puistoon rakennetaan kerrostalo ja meidän tontista pakkolunastetaan sitä varten osa. Yritin selittää, että eihän siihen voi rakentaa. Maata pitäisi tuoda monttuun ja sehän on kaavoitettu puistoksi. Ja miten käy lintujen ja oravien. Mitä tapahtuu meidän maisemalle. En halua, että ihmiset kerrostalon ikkunoista tuijottaa meille sisään. Haluan aamupalaa syödessä ja kahvia nauttiessa katsella lintujen ja oravien touhuja. Mikään selitys ja vastustus ei auttanut. Virkamiehet olivat päättäneet, että siihen mahtuu hyvin yksi kerrostalo. Yritin vielä, että pientaloalueelle yksi kerrostalo. Miten typerältä se näyttää. Ei auttanut ei. Lopulta herätyskello pelasti minut piinasta.

Pelko jäi kalvamaan selkäydintä. Entäpä, jos joku joskus keksii jotakin niin typerää.

Eilen ei napostanut laittaa pottuja multaan sillä aamulla tilanne näytti tältä:

Takatalvi tuli Kanta-Hämeeseen 5.5.2014.

Tänään auringon paisteessa annettiin akka-auran laulaa ja laitettiin siemenperunat multaan. Siitä ei ole nyt kuvaa, sillä en jaksa lähteä enää sitä ottamaan. Olo on väsynyt. Huhtikuu oli vissiin liian rankka.

Puutarhurin kevät on työn täyteinen

Tarkistin tänään, milloin laitoin timot itämään ja johan siitä on 12 päivää. Huomenna pitäisi timot saada multaan kasvamaan uutta perunaa. Tuommoiset tanakat ja lyhyet idut pottuihin on kasvaneet. Kai se kasvu siitä hyvin lähtee. Idätyksen aikana ei olla maattu pelkästään sohvan pohjalla. Toki sielläkin on tullut vietettyä aikaa iltaisin ja viikonloppusin aina kahvin ja ruuan yhteydessä. Kasvimaat on muokattu uutta kautta varten. Alakasvimaan ympäriltä lapion maata, jotta saatiin selkeämpi raja kasvimaalle ja "nurmikolle". Toiveena, että nurmikko ei pyrkisi kasvamaan kasvimaalle ja nurmikolta leviävät tuholaiset jättäisi potut rauhaan.

Pari uutta penkkiä hyötykasveille perustettiin myös. Toinen vanhaan betoniseen vesialtaaseen, jonka tyhjensin viime kesänä ajatellen siihen vesiaihetta. Altaassa ei vesi pysynyt ja en sitä halunnut lähteä kunnostamaan. Siispä vuorasimme pohjan ja reunat eristeellä ja kannoimme pohjalle risuja ja lehtiä.

Sitten olikin vuorossa puutarhakompostin kääntö ja kaksi vuotta muhineen kompostin hyödyntäminen. Rakensin vanhoista lattialankuista ja kanaverkosta seulan (pieni silmäinen verkko olisi paljon parempi, mutta nyt mentiin sillä mitä löytyi) ja seuloin melkoisen kasan multaa/kompostia ja kiikutin betonialtaaseen. Piti vielä lisätä pari säkkiä ostomultaakin. Betonialtaaseen tulee yrttipenkki, sillä se on keittiön lähellä.

Toinen uusi penkki hyötykasveille tehtiin yläkasvimaalle. Penkin kohdalla kasvoi ennen joku piisku. Se oli ihan kiva, mutta vuohenputkea vastaan se ei pärjännyt. Kaivoin ylös ja seuloin mullan juurista mahdollisimman tarkkaan. Kaivoin noin 30 cm syvän kuopan ja pohjalle hain Seija-myrskyn kaataman lahon koivun jäänteet. Sen päälle haravoitiin paljon lehtiä ja koivun oksia/risuja. Sitten tuhlattiin penkkiin loput keittiökompostin tuotokset ja lapioitiin seulottu multa takaisin päälle. Olisi tuo voinut olla enemmänkin koholla, mutta saa nyt luvan kelvata. Puoliso reinusti penkin kivillä eli eipä ole sitä kivikasaa enää nurmikolla riesana. Tähän penkkiin ajateltiin avomaan kurkkua. Vieressä olevaan tasamaahankin laitetaan jotain kasvamaan.

Ja kolmantena, mutta ei vähäisimpänä, on pientä hautakumpua muistuttava penkki raparperille. Tämä penkki on aurinkoisella paikalla kahden mustaherukkupensaan välissä.

Aleksandra-talvivalkosipulin itusilmuja

Tänään posti ne kiikutti. Kiitos Kaarina Davis. Kaarinan ohjeiden mukaan kunnostin maan: poistin rikkaruohojen juuret, lisäsin kompostia, kalkkia ja lannan sijasti lannoitetta, sillä lantaa millä lannoittaa meillä ei ole. Kastelin ja peittelin itusilmut mullalla ja merkitsin paikan. Kahden vuoden päästä satoa eli nyt sitten odotellaan ja kasvatetaan pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä. Lisäksi laitoin valkoisen parsan siemeniä tänä keväänä. Niissä meneekin kolme vuotta ennen kuin tulee satoa. Nää on mun tän vuoden uutuus kokeilut. Puolisollakin niitä on jokunen.

11+11+11 -haaste

Tää on vielä kesken blogista napsahti haaste. Mä olen aiemin skipannut nämä haasteet, mutta nyt kolmannen tullessa kohdalle on kai jo otettava haaste vastaan.

Tämä haaste on kuulemma kiertänyt maapallon kahdeksan kertaa. Nyt se tulee uudessa ja virkeässä muodossa. Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan meitä, joilla on alle 200 lukijaa.

Jokaisen haastetun pitää

• kertoa 11 asiaa itsestään
• täydenää 11 haastajan aloittamaa lausetta
• keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille
• haastaa 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa
• kertoa kenet on  haastanut

11 asiaa minusta:

1. Aloitan remontoinnin innokkasti, mutta en tahdo jaksaa tehdä sitä loppuun.
2. Ajan autolla 35 000 km vuodessa.
3. En ole lentänyt lähes kymmeneen vuoteen.
4. Olen huono heräämään aikaisin.
5. Ihmettelen välillä itsekkin, että miten tähän päädyttiin.
6. Välillä haaveilen uudesta omakotitalosta, jossa ei tarvitse tehdä mitään.
7. Ansiotyön lisäksi pyöritän omaa yritystä.
8. Katson elokuvia/sarjoja netin palveluissa
9. Tykkään pelata pleikkarilla.
10. Ikävöin koiraani.
11. Suunnittelen vähentäväni lihan syöntiä.

Jatka lauseita:

1. Minusta on hauskaa...miettiä mikä minusta on hauskaa, sillä en keksi tähän vastausta.
2. Pidän...siitä, kun saan jotain aikaiseksi.
3. En pidä...sotkusta ja epäsiivosta.
4. Viiden vuoden päästä minä...hmmm. Jaa-a... asun ehkä jossain muualla ja kasvatan kanoja.
5. Jos kaikki menee pieleen, voin...muuttaa isäni metsään ja rakentaa hirsitorpan.
6. Jos voisin muuttaa yhden  asian...huomioisin puolisoni paremmin raskausaikana. Hieroisin jalkoja jne.
7. Jos rikastuisin...ostaisin maata ja eläisin omavaraistaloudessa. 
8. Kamalinta olisi...lapsen kuolema.
9. Yritän välttää...uusia työtehtäviä. Nyt kiitos riittä jo.
10. Olen päättänyt...nauttia hetkestä.
11. Tärkeintä elämässä on...elää sovussa itsensä kanssa.

11 jatkettavaa lausetta:

1. Vapaa-ajalla on parasta...
2. Työssäni on parasta...
3. Käytän työmatkoihin aikaa...
4. Harrastukseni on...
5. Istun tietokoneella...
6. Kodin onni on...
7. Ilmastonmuutos saa minut...
8. Televisio...
9. Suutun...
10. Ilahdun...
11. Seuraavaksi ostan...

Pitäisi kuulemma haastaa 11 blogia, mutta en mä osaa. Olisi hauska, jos lukijat jatkaisivat lauseita kommenttikenttään ja olkoon haaste on ihan kaikille halukkaille.

Perunat itämään

Aamulla tajusin etten ole vielä hommannut siemenperunoita ja ollaan pitkällä huhtikuussa. Maaliskuussa kävin pariin kertaan siemenperunoita etsimässä, mutta ei ollut silloin saatavilla. No nyt on ja myöhässä ollaan. Ostin kahta lajia 10 kiloa kumpaakin: timoa ja nicolaa. Timo on varhaisempi laji ja nicola kypsyy myöhemmin syksyllä. Ensimmäistä kertaa otin ihan asiakseni tutustua netin avustuksella perunoiden idätykseen ja eihän se ollut ihan vain semmoista, että otetaan valoon ja odotetaan itujen kasvua.

Perunoita voi idättää pimeässä ja valossa, mutta valoidätys on kuulemma ainoa oikea tapa. Ei siis ihme, että mun idättmistä perunoista on joskus idut lähteneet helposti irti. Se on pimeänidätyksen syytä. Valon ja pimeän vaihtoehdon lisäksi perunoiden idätyksessä pelataan asteilla. Timo pitää idättää 200 asteen verran. Laskenta tapahtuu siten, että huonelämmön katsotaan olevan 20 astetta ja siitä lasketaan vuorokauden keskilämpötila vähentämällä neljä astetta. Eli siis yksi vuorokausi on 16 astetta. Timoa pitää siis idättää 200/16=12,5 vuorokautta. Nicola myöhäisempänä lajikkeena vaatii hieman pidemmän idätyksen 250 asteeseen. Sen vein talouskellariin, jossa 10 astetta eli kuusi astetta neljän asteen vähennyksen jälkeen. Eli 250/6=41,66 vuorokautta. Mä ajattelin nostaa nicolan kuistille sitten, kun timot ovat itäneet ja laitettu multiin. Tämä siksi, että kuistilla on muutama taimikin viemässä tilaa ja lisää on tulossa. Saattaa olla, että timo ehtii kasvaa juhannukseksi, mutta ei pitkälti yli juhannuksen pitäisi mennä.

Talouskellarissa on vielä viime vuoden satoakin käyttämättä, hilloja, mehua, kesäkurpitsasäilykettä yms. Omista omenoista tehtyä siideriä, joka kyllä muistuttaa etäisesti omenaviiniä eikä siideriä. Ei ollut mun makuun tämä resepti. Ensi syksynä kokeillaan toista reseptiä.

Linnunpönttöjen nikkarointia lasten kanssa

Joku aika taakse päin nikkaroitiin poikien kanssa linnunpönttöjä. Mun homma oli tehdä kaikki valmistelut eli mitata, sahata ja porata osat valmiiksi ja pojat saivat sitten koota. Linnunpönttöjen nikkarointi on ihan mukavaa puuhaa ja niistä on iloa ja hyötyä. Ehkäpä jokunen inisijä vähemmän ensi kesänä, sillä arvioidaan 6-7 linnun poikueen syövän noin 15 000 hyönteistä poikasaikanaan.

Hyvät ohjeet pönttöjen rakentamiseen ja ripustamiseen löytyy BirdLife Suomi ry:n kotisivuilta.

Tuunattu alakerran wc

On se kumma mitä saa aikaan, kun vaan viitsii aloittaa. Meidän vessa oli ennen keltainen ja siellä täällä pinttyneitä tahroja, koloja ja vaikka sun mitä. Vessan lattia oli maalaamaton. Viemäri on uusittu yläkerrasta alakertaan ja tästä eteenpäin menee vanhalla valurauta viemärillä. Tarkoitus on ollut uusia vessa sitten, kun laitetaan viemärit ja keittiö uusiksi. Ei vaan näytä se päivä lähestyvän, joten vessaa oli tuunattava.

Hyödynsin aiemmista remonteista jääneitä maaleja ja listan pätkiä. Vähän jouduin ostamaan uutta listaa ja vaneria, jolla koteloin putket ja viemärin. Talon yhdestä komerosta löytyi iskemätön pala tuota seinälevyä ja siitä riitti just eikä melkein. Lavuaarin alle nikkaroin pienen säilytyskaapin ja siihen ompelin vanhasta pussilakanasta verhon. Nyrkkeilevät mustekalat eli nuo seinäkoukut olemme saanet vanhempieni remppaamasta kaksiosta. Kaupasta löytyi just passelin kokoinen hylly (tai piti sitä lyhentää muutama milli). Tässä kohtaa taivuin tuohon tekstilliseen hyllyyn, vaikka en niistä välitäkään. Sitäpaitsi teksti "Simple moments make great memories" sopii aika vallan mainiosti vessaan. Ja pah. Hyllyssä on puolison perinteisellä menetelmällä valmistamia palasaippuoita. Yksi suosikeistani on tuo vanha peili hyllyineen ja siinä oleva silmälasien teline, joka on vaan mainio ja saa hyvälle tuulelle. Eiköhän tämän vessan kanssa pärjää oikeaan remonttiin asti.