Niin on hidasta tämä remontointi

Olisi tosi hauskaa päivittää tänne keittöremontin edenneen hurjasti eteenpäin. Tämä ovien maalaus on tavallaan aika hidasta puuhaa, etenkin kun ansiotyöt rajoittaa tekemisen määrää. Olen nyt ruiskuttanut ovien julkisivun kolmeen kertaan ja sisäpuolen kertaalleen. Lähipäivinä olisi tarkoitus vielä toiseen kertaan ruiskuttaa sisäpuoli.

Aamupäivällä ruiskutellessa tuli mieleen muutama huomio. Sisällä maalatessa on hyvä huolehtia tuuletuksesta eli ikkunat auki. Pohjatyöt ei olleet riittävät. Koloja ja epätasaisuuksia on edelleen, vaikka omasta mielestäni tein kaiken tarkkaan. Paikkailua on ensimmäisen maalikerroksen jälkeen. Hionnan jälkeen paljastui vanhoja maalikerroksia joistakin kohdista ja ovet olivat sen vuoksi kirjavia. Tummempi pohja näkyy herkästi keltaisen maalin alta eli pohjamaalaus olisi voinut auttaa asiaa. Harkitsen julkisivuun neljättä ruiskutusta tämän vuoksi.
Vetolaatikoiden reunat olisi voinut teipata ja saada näin siistimmän rajan.

Kaappien päälle saa näppärästi ovet kuivumaan. Ruiskulla on helppo maalata pienetkin yksityiskohdat (etenkin vitriiniovet).

Valaistus on oltava hyvä. Riittävän korkea työpöytä säästäisi selkää. Käytössäni oleva matalahko retkipöytä ei ollut paras mahdollinen valinta.

Muutama huomio vielä Black & Deckerin maaliruiskusta HVLP400

• todella helppo käyttöinen
• nopeaa maalausta
• suuttimen asennon vaihtaminen voisi olla näppärämpi
• jälki on minun silmään tasainen ja hyvä
• maalia kerääntyy suuttimen päähän joten sitä on välillä hyvä putsata, jotta ei tule roisketa
• putsaaminen on rasittavaa, mutta sellaistahan se vaan on
• letku oli välillä tiellä lattialla ja pariin otteeseen tallasin päälle
• kuulosuojaimet on hyvä olla, sillä laite pitää melkoista meteliä
• mielestäni sain rahoille vastinetta ja jatkossa menee vähemmän pensseleitä (olen huono huolehtimaan pensseleistä :) )

Kaapit on hiottu

Pikkasen on ollut hiljaisempaan blogissa. Elokuussa poimittiin marjoja ja tehtiin mehua ja hilloa. Elokuun puolivälissä esikoiset aloittivat koulun ja minä palasin töihin. Nyt on keittiökin edennyt. Kaikki kaapit, hyllylevyt ja ovet yhtä lukuunottamatta (unohtui huoneen nurkkaan) on hiottu. Seuraavaksi sitten pölyt pois ja paikkailua sekä maalausta. Ehkäpä tää ihan oikeesti onnistuu. Ostin epäkeskohiomakoneen hiontaa varten. Pölynhallintaan käytin hiomakoneeseen liitettyä imuria. Hyvin otti imuri suurimmat pölyt. Kaikissa vaiheissa ei imuria voinut pitää liitettynä joten pölyäkin levisi huoneeseen. Monitoimityökalun hiontakärjellä viimeistelin ahtaat ja kapeat paikat.

Hiontapuuhissa

Hiomapaperia kului

Autovero, sähkövero ja elokuun kukkivat

Toissa päivänä luin lehdestä, että autovero nousee jälleen. Meidän auton kohdalla se on noin 60 euron korotus vuosimaksuun. Sinänsä hassu rankaista siitä, että meidän isompi tila-auto saastuttaa enemmän kuin pienempi auto. Pitäisi huomioida, että montako ihmistä sillä autolla liikkuu. Nuppikohtainen verotus auton päästöistä? Kahden aikuisen perheen auto voi nuppiluvulle laskettuna saastuttaa enemmän kuin meidän perheen auto.

Sähköverokin nousee, jos yhteiskuntasopimusta ei saada aikaiseksi. Luin lehdestä, että jopa 500 euron korotus tulee sähkölämmitteiselle omakotitalolle vuositasolla. Jo nyt sähkönsiirtolasku on summaltaan isompi kuin sähkölasku ja tämä siis sähköveron vuoksi. Tiesittekö, että sähkövero on vero jolle lasketaan myös arvonlisävero. Se on väärin.

Neljän lapsen isänä ja perheen ainoana palkansaajana teen kahta työtä. Toimeen tullaan, mutta mistään isosta, kuten kattoremontista on turha haaveilla. Valtion mielestä on tärkeämpää, että maksan sähköverosta arvnonlisäveroa. Käytään rahaa sellaiseen mikä ei tuo työtä. Haluaisin lisätä yläpohjaan eristettä, haluaisin remontoida olohuoneen, haluaisin remontoida poikien huoneen, haluaisin uude katon ja eristetyn kellarin. Asetetaan porkkana nenän etään, mutta kun kurotat kohti, niin läväytetään kepillä sormille. Verotus varmistaa, että ei ole varaa investoida energiatehokkuuteen tai ostaa remontointipalveluita, siivouspalveluita tai yhtään mitään palveluita.

Suomella menee huonosti. Näin toitetaan joka tuutista nyt. Mitä tekee kaupunkijussi? Laittaa jokaisen ylimääräisen ropon säästöön pahan päivän varalle, ostaa mieluummin käytettyä ja tekee kaiken mahdollisen itse.

Pieni kaupunkijussi ei ymmärrä. Kiersin puutarhan kukkivat, olkaa hyvä:

Valko- ja punatähkä. Näiden pitäisi houkutella puutarhaan perhosia.

Ruusu summerwindin kukinta on aluillaan, nuppuja on vielä paljon.

Tämä taitaa ollu joku varjolilja.

Pari kesää sitten istutetut malvan taimet on kasvaneet ja levinneet hienosti.

Vihdoin sain loistokärhönkin kukkimaan. Tämä on ensimmäinen kukka ja nuppuja on vielä monta.

Keltasauramo kukkii ja kohta malva aloittaa

Puoliso istutti viime kesänä keltasauramoa saippuan valmistus mielessään. Kukinta on kuulemma niin nätti ettei niistä saippuaa raaski tehdä.

Mikä lie mittarimato mittaa terälehtiä.

Tämä on kuin pieni aurinko.

Keltasauramo ja oisko tuo japanin jaloangervo.

Sarah Bernhard kukkii vielä.

2013 istutettu köynnöshortensia lähti kasvuun.

Malva aloittamassa kukintaansa.

Keittiöremppa alkutekijöissä

Tulevan keittiön tieltä on purettu kulunut koivuparketti ja kaksi kaapistoa. Katosta pitää ottaa vielä tuo haltexi alas, jotta korkeiden kaappien yläkaapeille saa tilaa. Nythän ne mahtuu, mutta koolauksen ja paneloinnin jälkeen ei niille jäisi tilaa.

Sommittelimme kaappien sijaintia keittiöön. Korkeankaappiin tulee mikrohylly ja avointa säilytystilaa vaikkapa yleiskoneelle. Korkeiden kaappien vastakkaiselle seinälle tulee jääkaappi ja mahdollisesti apteekkarin kaappi.
Ensimmäinen aukko oikealta on asianpesukoneen paikka. Astianpesukoneen vieressä on sitten roskiskaapit. Kuvassa näkyvä tiskipöytä siirtyy odottamaan pääsyä tulevaan kesäkeittiöön. Tiskipöydän alla oleva kaappi on piilokulmakaappi. Sen oviaukkoa pitää leventää, jotta sisälle saa mekanismi hyllyt, jotka helpottavat kulmakaapin käyttöä. Lisäksi on askarreltava yksi vetolaatikosta kokonaisuus kulmakaapin päätyyn. Kaapistojen väliin jää paikka keittiöjakkaralle.

Yläkaappien väliin tehdään avokulmahylly. Vasemmalla puolella oleva seinäkaappi on 10 cm matalampi kuin toiset. Sen alle tehdään avohylly.

Kuvasta katsottuna huoneen vasempaan nurkkaan haaveilemme saavamme puuhellan sähköhellan viereen. Haaveissa hella, jossa on lasiluukku palotilaan eli tunnelmaa haetaan elävästä tulesta. Ei välttämättä kuvassa näkyvä, mutta jotain sen tyylistä.

kuva lainattu: www.netrauta.fi

Keittiön pääväri tulee olemaan keltainen. Keltaisella värimaailmalla haetaan pirteyttä jota keittiössä työskennellessä tarvitaan. Kaapistot maalatan valkoiseksi ja ovet keltaiseksi. Hormi ja palomuuri käsitellään Tunto kivellä ja sävyksi valittiin Tuliopaali.

Välitilan laatat on ostettu jo kylppäri remontin aikana. Laatoissa päävärinä on valkoinen ja sitä piristetään turkoosilla ja keltaisella laatalla.

Tapetiksi on kaavailta Pihlgren & Ritolan appelsiiniä

Kuva: www.tapettitehdas.fi

Mansikkamaan maistiaisia luvassa

Lähdin iltasella tarkastamaan mansikoiden tilannetta. Rikkaruohojakin oli ilmaantunut ja kun nyppää yhden niin onhan se otettava toinenkin ja sitä rataa. Kitkemisen jälkeen totesin, että keväällä perustetttu mansikkamaa tarjoilee piakkoin maistiaisia. Taimia istutettiin neljään paririviin 68. Näistä kolme menehtyi. Oliko istutus syvyys sitten väärä vai mistä lie johtunut.

Melkein kuin Jamie Oliver

ihan kiva, mutta...

Follow my blog with Bloglovin

Minulla on nyt kolme grilliä. Kyllä, luit oikein kolme. Pitäähän miehellä kolme grilliä olla. Kuusi vuotta sitten muuton yhteydessä ostin ihan kunnon Weberin kaasugrillin ja maksoin itseni kipeäksi. Oli ilo grillata uutuutta hohtavalla ja laadukkaalla grillillä.
Parin vuoden päästä aloin jo kaipaamaan sitä hyvää makua mitä vain hiiligrilli voi tuoda. Anoppi sanoo kiperissä tilanteissa, että asioilla on tapana järjestyä. Tilanne ei ollut kiperä, mutta silti järjestyi grilliasiat. Joku halusi luopua ilmaiseksi huippu hyvästä kotimaisesta Opan hiiligrillistä. Kiitosta vaan! Pian Weberi jo jäi pihaan seisomaan ja hyvän ruuan huumaava tuoksu nousi Sinisestä kuumottajasta. Pari syytä hiiligrillin voittoon on olemassa: maku ja rentous. Hiiligrilli ei ole kiireisen kaverin hommaa. Pitää odottaa ja odottaa hyvää hiillosta ja siinä on se juju. Rentoutuminen ja keskittyminen aiheeseen. Odottaessa ehtii vielä tehdä valmistelujakin, mutta parasta on, jos kaikki valmistelut on tehty etukäteen. Silloin on aikaa nauttia puutarhasta ja auringosta (ainakin toisinaan). Opassa on kuitenkin yksi vika. Suuremman satsin grillaaminen tuotti pienen paistopinta-alan vuoksi ongelmia. Kasvavat pojat (isä) saattaa syödä yllättävän määrän hyvää grilliruokaa. Ruuan valmistus oli siis kikkailua. Haave isommasta hiiligrillistä alkoi kasvaa kesä kesältä.

Sininen kuumottaja

Jamie Oliverko on suunnitellut grillimalliston? Kokin suunnittelema grilli. Sehän voisi toimia. Hinnat katsottuani päätin pärjätä Opalla. Muutama päivä myöhemmin tarkastin Tori.fi:n tarjontaa ja löysin kaksi kertaa käytetyn Oliverin edullisesti. Sain vielä vähän tingattua hinnastakin. Kaupat syntyi ja pihaan saapui kolmas grilli. Kuvista en tajunnut miten järkyttävän kokoinen tämä grilli on. Nyt on kunnon ameriikanmallia ja se ärsyttää ja hävettää suomalaista isäntää. Grilli itsessään tuntuu varsin jämäkältä ja laadukkaalta. Aika näyttä kestääkö se vuosikymmeniä kuten kotimainen pallogrilli. Grillissä on monia etuja vanhaan nähden.

• Tuulisuoja estää tuhkan leviämisen ruuan päälle
• Lämpömittari auttaa hifistelijä kokkia ruuan valmistuksessa
• Renkaat ja kahva helpottaa liikuttelua
• Kaksi hyllyä edessä
• Tuhka-astia
• Alataso ja ilmeisesti pullon pidikkeitä 3 kpl
• Ja se paistopinta-alan halkaisija on huikeat 53,5 cm

Jamie Oliver The Classic BBQ

Hyvin mahtuu ruokaa kypsymään tähän grilliin. Korkeutta grillillä on se verran, että istualteen herkkuja ei käännellä.

Eilen oli sitten koeajo vesisateessa. Hiiliä nielee paljon. Tekee loven kukkaroon. Hiilistä muuten irtoaa yllättävän paljon lämpöä. Kansi kiinni hiilten hehkuessa ja lämpötila nousi yli 300 asteeseen. Joo, mutta asiaan eli ruokaan. Yrttimarinoidut kanan rintafileet appelsiini-punasipuli salsalla, munakoisorullat ja olut-sipuli-perunanyytit (sipuli tosin unohtui :D) grillaantui hienosti. Perunat vaan  jäi vähän raaoiksi, mutta olenkin vain melkein kuin Jamie Oliver.

Kukkiva puutarha

Pienet auringot

Niin on kiva väri näissä

Ruusut on kyllä upeita

Kurjenpolven muurin päällä

Aurinko saa kukat hehkumaan

Satokausi on korkattu

napostelukurkku amppelissa

Vaimo on potenut huonoa omatuntoa, kun taimikasvatus jäi tänä vuonna väliin. Remonttien (mitkä eivät edisty) vuoksi ei ollut oikein tilaa kasvattaa taimia ja mahassa kasvava ihmisen taimikin vaati oman veronsa. Ostettiin siis kaupasta taimet ja kallista oli. Kallein ostos taisi olla amppelikurkku, joka tuottaa pieniä 8-10 cm mittaisia napostelukurkkuja. Eilen sitten korkattiin satokausi ja syötiin viiteen pekkaan pieni kurkku. Hyvää oli ja jokainen meistä sai mielestään liian vähän.

Kurkun lisäksi alkaa paprikassakin olla elämää. Tomaatit kukkivat, mutta hedelmiä ei ole ollut kuin yhdessä amppelitomaatissa. Raakoja toki vielä. Ensimmäiset salaatit alkavat olla syömäkokoisia. Yleensä ollaan salaatteja korjattu jo toukokuussa. Mikähän mangoldia vaivaa, kun ei oikein lähde kasvuun.

Eilen tarkistin, että 10.5. olen laittanut ensimmäiset perunat multaan eli noin viikon päästä voisi saada jo oman maan pottua.

Satoa odotellessa voi tutustua lasten kanssa kotikaupunkiin pyöräillen.

Tutkimattomat ovat pionin tiet

Menin poistamaan vuohenputkea käsiin räjähtäneen norjan angervon alta ja kappas mikä siellä tervehtikään minua, kukka avaamassa punaista nuppuaan. Hetken tarkastelun jälkeen totesin kukan olevan pioni. Mistä ja miten on tämä kasviaarre päässyt leviämään norjan angervon alle. Olen ollut siinä käsityksessä, että pionin lisäys on siemenestä työläst, mutta helppoahan tämä näin on.

Syksyllä siirtohommiin.

Etätyöpäivä alkaa puutarhasta

Päivänlilja jää tarha-alpin jalkoihin.
Siirtotöitä luvassa.

juhannusruusu

Etätyöpäivän aamu ja ulkona on hiljaista. Lähden kierrokselle ihmettelemään mitä puutarhalle kuuluu. Tasan kuusi vuotta sitten saatiin avaimet käteen ja aloitettiin muutto. Täällä näytti silloin erilaiselta. Kukkapenkkien reunuskivet olivat hautautuneet maahat. Rikkaruohot olivat ottaneet vallan monessa kohtaa. Toinen kasvimaista oli jätetty huoltamatta ja heitelty vain herneitä kasvamaan. Lannoituksen vuoksi sanoi entinen isäntä. 47 vuotta pihaa hoitanut pariskunta muutti kerrostaloon ja itku silmässä luovuttivat paikan meille. Sanoin, että aion remontoida vanhaa kunnioittaen. Se taisi helpottaa vanhaa isäntää.

Nyt paikka näyttää vähemmän heiltä ja enemmän meiltä. Peruselementit on kuitenkin samat. Paljon marjapensaita, kasvimaat on paikoillaan  ja omenapuutkin hengissä. Meillä kun oli silloin muuton jälkeen huoli, että miten saadaan kaikki pysymään hengissä. Niin sitä vaan ihminen oppii uusia taitoja ja kehittyy vuosi vuodelta. Alussa en muistanut kukkien nimiä millään. Nyt ihmettelen, jos jonkun kukan nimi ei nouse heti mieleen. En tiennyt, että nauttisin puutarhasta näin paljon. En koskaan kuvitellutkaan, että osaisin ja pitäisin puutarhan hoidosta. Toisten pihoilla kasvit vain oli ja niillä ei ollut suurta merkitystä minulle. Nyt puutarha on osa hyvinvointiani. Se lievittää stressiä ja antaa aikaa ajatella asioita. Se pitää huolta kropastani teettämällä töitä. Se antaa hyvät piilot leikkeihin. Se antaa lepopaikan. Se antaa puitteet hiilillä grillaamiseen ja aterian nauttimiseen. Se vaan antaa niin paljon. Jokaisella pitäisi olla puutarha.

Etätyöpäivillä on merkitystä hyvinvoinnilla. Työt on mukavampi aloittaa, kun ei ole ollut kiire mihinkään. Olen nauttinut rauhallisesta kävelystä, kukkien kauneudesta, hiljaisuudesta ja hengittämisestä. Olen rentoutunut ja lievittänyt stressiä. Tästä tulee hyvä päivä.

kurjenpolvi

kurjenmiekka

Oksakasan hävitys

Kaupunkijussikin tarvitsee puutarhan hoidossa kaikenlaisia välineitä. Varastotilan ja ostovoiman ollessa rajallinen oppii etsimään vaihtoehtoja omistamiselle. Omakotiliiton paikalliselta jäsenyhdistykseltä voi vuokrata erinäisiä koneita edullisesti. Oksasilppurin olen vuokrannut aina silloin tällöin. On mahtavaa, kun kaikkea ei tarvitse omistaa itse.

Iso läjä oksia silppuuntuu muutamassa tunnissa. Oman pihan oksahaketta olen laittanut hyötykasvien alustoille rajaamaan nurmikon leikkuuta ja ehkäisemään rikkaruohojen kasvua. Edellisenä vuonna vadelmarivi sai katteet. Nyt sitä sai hetki sitten istutetun omenapuun lisäksi raparperi ja alppikärhö.

Haketta syntyy vaivattomasti.

Kuvassa oleva raparperi kylvettiin vuosi sitten keväällä. Ovat kasvaneet siemenenistä jo kohtalaisen kokoisiksi. 

Olkimarjamaa

Hyvin on taimet lähteneet kasvuun

Mansikat kasvamassa heinillä katettuna

Tilasin keväällä viherpeukaloilta mansikantaimia tarjoushintaan. En ole aiemin tilannut netistä eläviä kasveja, mutta hyvin sujui kaikki ja taimet on lähteneet hyvin kasvuun. Ennen tilausta yritin epätoivoisesti etsiä netistä tietoa, että kuinka paljon  yksi mansikantaimi tuottaa satoa. En löytänyt vastausta ja siksi tilasin 75 taimea. Ihan niinku varmuuden vuoksi. Sitten muistin, että omistan läjän puutarhakirjallisuutta ja kaivoin hyllystä perusteoksen Suomalainen piha ja puutarha. (On muuten hintansa arvoinen kirja.) Vastaus löytyi kirjasta: yksi mansikan taimi tuottaa satoa 1-1,5 L. Ihan riittävä määrä taimia meille, jos noihin satomääriin päästään. Kirjasta selvisi myös, että mansikat voi istuttaa paririviin kohopenkkeihin.


Vasta viime kesänä tajusin, että strawberry on suoraan suomennettuna olkimarja. Mansikkahan kaipaa katteen, jotta marjat olisivat puhtaat ja rikkiruohot torjuttu. Voisiko tuo olkimarja nimitys tulla siitä, että olkia on käytetty mansikkapenkissä katteena? Tämä mielikuva päässä päätin toteuttaa mansikkamaan orgaanisella katteella, vaikka olisi minulla ollut jokunen metri mustaa muovikatettakin. Viime kesänä ostettiin pilkkahintaan iso läjä kuivaa heinää maanviljeliltä ja nyt siitä oli jälleen hyötyä. Aika näyttää oliko ratkaisu oikea, mutta ainakin parempi fiilis käyttää maatuvaa ja maata parantavaa katetta.

Taloudellisesti ajateltuna reilu 50 euron satsaus mansikan taimiin maksaa itsensä takaisin ensimmäisenä satokesänä. Sen jälkeen seuraavat 5-6 vuotta on puhdasta tuloa. Siis mikäli viljelijä onnistuu työssään. Ja ainakin tietää mitä aineita marjojen kasvatuksessa on käytetty.

Pihalla on haravat ja harjat hujan hajan, voi kauhistus!

Valkoista ja sinistä

Tänä aamuna Iltasanomat kertoo, että Huvila ja Huussi -suunnittelija on tyrmistynyt suomalaisten pihoista. Mielensä on pahoittanut, koska pihoilla on: 

"Lasten leluja siellä täällä, roskia, lehtiä, haravat ja harjat hujan hajan."

Tai toisaalta tuo voi kertoa myös vain siitä, että pihalla ollaan ja pihatöiden lisäksi on sata muutakin asiaa tehtävänä. Täällä ainakin se koira älähtää johonka kalikka kalahtaa. Meillä on lelut pitkin pihaa, viime syksyn lehdet on osittain haravoimatta, lapiot ja haravat jää sinne minne kädestä sattuu laskemaan. Työvälineet on siellä missä on viimeksi töitä tehty, mitä sitten? Suurin osa välineistä on kuitenkin vajan seinällä roikkumassa nauloissa. Niin nauloissa, ei minulla ole hienoa Fiskarsin työkalutelinettä seinällä roikkumassa. Yksi multasäkki lojuu jossain pihan kulmalla odotellen roskia, jotka sen täyttäisivät.

Pikkusydän ja nouseva aurinko

"Wuite uskoo, että sekava piha kertoo asujansa sekavasta mielestä." Ja joo, mielentila on sekava, pitäisi öljytä terassi, rempata keittiö eteinen, portaikko, olohuone, rakentaa roskiskatos, poikien majakin on yhtä seinää vajaa ja rakennustarpeet jäi lojumaan majan viereen, sitten pitäisi istuttaa ja kylvää hyötykasvit, pestä pyykkiä, laittaa ruokaakin, imuroida, puunata ja jynssätä, käydä postissa, ostaa ruokaa, mennä töihin, pyörittää yritystä. Ja ennen kaikkea pitäisi siivota se piha, että kaikilla utelijailla katselijoilla olisi mahdollisimman hyvä olla ettei vaan mene viikonloppu pilalle kauhistellessa toisten pihojen sekasortoa. Ja hitto ne pyykit kuivumaan!

Meidän pihalla tehdään ja eletään. Naapurin vanhempi rouvakin kävi yksi kevät juttelemassa ja totesi, että on kiva, kun toiset tekevätkin pihalla eivätkä vain makoile. Tottakai välillä on kiva pysähtyä ja nauttia puutarhasta ja omista aikaansaannoksista, mutta tekeminen on mulla kai veressä. Kaikki on kesken ja keskeneräisistä askareista jatketaan kun ehditään. Juhlia varten sitten siivotaan paikat kuntoon.

Tekstin kuvitus kuvina on tarjolla kukkivia kasveja, koska en ole valokuvannut meidän pihan hoidon leväperäisyyttä.

Omenapuut ja alppikärhöt kukkivat

Tänään öljysin terassin omenapuiden ja kärhöjen kukkiessa. Pari päivää aiemin pesin terassin huolellisesti. En ole ostanut painepesuria enkä terassipesuria. Perinteisesti letkusta vettä ja katuharjaa päälle. Puhdasta tuli ja terassi sai kuivua rauhassa ja kastua sateessa uudelleen enne öljyämistä.

Omenapuun kukinta 2.6.2015

Omenapuun kukinta 2.6.2015

Alppikärhön kukinta 2.6.2015

Kimalainen työssään

ja isäntä työssään