Valokuva nro 26.

Eilen jäi valokuva ottamatta. Lähdin saunan jälkeen nukuttamaan isompia poikia eli ennen ilta yhdeksää. Niinhän siinä kävi, että nukahdin itsekin ja heräsin vasta puolen yön jälkeen seuraavan kerran. Voi harmi. No tänään otan kaksi kuvaa ja olkoon aihe tästä edes päin täysin vapaa.

valokuva nro. 25.

TÄNÄÄN EN EHTINYT OTTAA KUVAA AJATUKSELLA.. TÄSSÄ ENSIMMÄINEN KÄNNYKÄLLÄ OTETTU KUVA JA ENSIMMÄINEN BLOGIPÄIVITYS PUHELIMELLA. HYVÄÄ YÖTÄ.

Valokuva nro 24.

Tänään oli pitkä päivä. Lähdin 6.00 töihin ja kotona olin vasta 19.00. Helmin kanssa lenkille ja sitten syömään. Päivänkuvan toteutus ja poikia nukuttamaan. Nyt puolitoista tuntia kotona oloa ja isot pojat nukkuvat jo. Ei aina riitä aikaa lapsille niin paljon kuin haluaisin. Joulu on ohi, mutta kynttilöitä on edelleen mukava polttaa.

Valokuva nro 23.

Harjoittelin valaistusta ja taustakankaan käyttöä. Ihan kiva valokuva pojista.

Valokuva nro 22.

Viimeksi oli kuva kukasta niin nyt sitten varresta. Tulppaanit kyseessä ja maljakkokin on uusi. Prismasta löytyi puoleen hintaan Aino Aalto -maljakko.

Valokuva nro 21.

En ole ehtinyt päivittämään uusi valokuvia, joten nyt kuvat neljältä päivältä. Taas kukkia siivouspäivän kunniaksi!

Valokuva nro 20.

LP-levyt ovat jotain mistä pidän. Niissä on jotain kiireettömyyttä. Ne ovat täydellinen vastaisku tämän päivän minimaaliselle sistukselle ja tämän päivän teknologialle. Monet ihmiset vain laatavat musiikkia netistä, tuosta noin vain minkä biisin haluavat. Minä haluan ostaa albumin. Haluan jotain jota voin pitää käsissä. CD-levyt ovat ihan kivoja, mutta LP-levyissä sitä on vain sitä jotain, esim. hienoa kansitaidetta. Toisaalta musiikki tiedostona saattaisi olla ekologisempaa. LP-levyt ovat tosin kierrätystavaraa, sillä kaikki omistamani levyt olen ostanut kirpputorilta tai saanut lahjaksi.

Valokuva nro 19.

Kaksosten pikkuveli, kuopus, Nakku Pippula, Pikku Nappula, Ykä Yksinäinen, Oivander, Oikku, Oikkuli jne. Rakkaalla lapsella monta nimeä!

Valokuva nro 18.

Leikkiä! Pojilla on todella paljon duploja. Niitä säilytetään vanhassa puulaatikossa, joka tuli talon mukana. Rosvot kuuluvat putkaan ja poliisit ottaa ne kiinni!

Valokuva nro 17.

Hyh ja pöh, ihan onneton kuva. Mut nyt ei ole laittaa muutakaan.

Valokuvat nro:t. 14.-16.

Olimme viikonloppuna reissussa, joten päivitys ei ollut nyt päivittäistä. Perjantaina 14. tammikuuta vietettiin Oivan puolvuotispäiviä, siksi kuva meidän kuopuksen varpahista.
Reissu sai minut ajattelemaan valokuvausprojektini sisällön rajausta. Olkoon rajaus omakotitaloasuminen niin voin myös toteuttaa kuvia reissussa, sillä onhan sekin kaukaa haettuna omakotitaloasumista, välillä pitää päästä pois kotoa.

Lauantaina kävin siskoni miehen kanssa katsomassa Turussa Euroopan kulttuuripääkaupungin avajaisia. Komia oli ilotulitus lopussa. Uskon kutsuvierasväen viihtyneen Suomen Joutsenella kylmästä säästä huolimatta.

Sunnuntaina eli tänään juhlittiin siskontytön kolmevuotissynttäreitä. Juhlat olivat oikein mukavat. Kokonaisuudessaan viikonlopun kyläreissu oli mitä mainion, hyvää seuraa ja mukavaa ohjelmaa!

Valokuva nro 13.

Toin tänään rakkaalleni kukkia. Tänään siivottiin ja kukat antavat loppusilauksen raikkaalle ja puhtaalle kodille. Tänään päivänvalokuva meni hilkulle, sillä aloitin puuhastelun vasta klo. 23.00 jälkeen. Jatkoin makron testaamista kukka-aiheisella kuvalla.

Valokuva nro 12.

Muumimukeista muikein. Tää on mun muki ja aina valitsen sen, jos se vain on puhdas. Jostain kumman syystä tulee aina mieleen nuo omat koltiaiset Aatso ja Eelis. Tämä muki oli minulla töissä kahvimukina, mutta ostin sinne oranssin Koko -mukin niin toin tämän kotiin.

Tänään kävin shoppailemassa. Ostin Sigman 50 mm F/2.8 EX DG Makron käytettynä. Hyvin tuntuu tämän illan pikatestailun perusteella toimivan. Alunperin ajattelin ostavani Canonin 50 mm F/2.8, mutta muutama kymppi lisää ja näin sain saman polttovälin makrona. Kesällä tähtäimessä 100 mm makro.

Valokuva nro 11.

Huugo on puolisoni ensimmäinen koira. Koirat ovat vain paperilla omia, oikeasti ne ovat ihan yhteisiä ja molemmat yhtä rakkaita. Huugo on Helmin eno. Huugo täyttää yhdeksän vuotta 16.2. Hän on hieno koira, aivan totta hän on herkkä koira. Huugo katselee mielellään tähtitaivasta ja pohtii syntyjä syviä. Huugon silmät ovat surulliset. Huugon silmät ovat kuva-aihe, jonka haluan joskus vielä toteuttaa paremmin. Parempi valo, jalusta, pienempi aukko, siinä jo muutama parannusehdotus. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan.

Valokuva nro 10.

Ulkoportaiden kaiteeseen kieputin led-valot, jotka päättyvät lyhtyyn. Lunta on satanut valojen päälle. Helppoa ja ei tarvitse kynttilöitä polttaa lyhdyssä. Ulkopistorasiassa on kello omasta takaa, joten valojen päälläoloaika on automatisoitu klo 16.00-09.00. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin nauttia tunnelmasta. Poikien joululahjasukset nojailevat huolettomana kaiteeseen. Kesällä kaiteessa kasvaa villiviini, jolla on näyttävä syysasu.

Valokuva nro 9.

Eelis on minuutun isoveljeänsä nuorempi. Eelis on tällä hetkellä täynnä uhmaa. Eipäs, eipäs ja eipäs. Brion autot ovat mahtavan hienoja ja ne ajaa lujaa. Kuvasarjasta tämä ei ollut tekniseltä laadultaan parhaimmistoa, mutta sommitelmallisesti tämä oli ehdoton ykkönen tällä kertaa.

Valokuva nro 8.

Aamiasvieraana oli tänään orava. Aamun hieman hämärässä ja ikkunan läpi otettuna valokuva ei ole laadullisesti kovinkaan kummoinen. Sommittelukin on jotain vähän sinne päin. Oksalla seivästetty kurre!
Parhaimmillaan olen nähnyt kahdeksan punatulkkua yhdellä kertaa. Paljon muitakin lintuja käy nauttimassa tarjonnasta.
Tämä orava ei tykännyt siitä, että kuvasin häntä. Muutaman otoksen jälkeen hän lähti vikkelästi puuhun oksalle ja heilutti sieltä tuimana häntäänsä. Tai sitten oravan naapuri oli tulossa aterioimaan. Mukava seurata oravien ja lintujen elämää lähietäisyydeltä.

Valokuva nro 7.

Tänään oli niin paljon hässäkkää, että laitetaan suosiolla kännykkäotos tämän projektin työvälineestä. Canon EOS 40D ja objektiivina Tamron AF 17-50 mm f/2.8 DI II SP XR ja Canon 55-200 mm f/4.5-5.6 II USM sekä kaikenlaista härpäkettä jalustasta reppuu. Haaveissa kunnon teleobjektiivi ja macro sekä lankalaukaisin.

Valokuva nro 6.

Olut. Olut on hyvää ja maistuu erinomaiselle askareiden jälkeen. Yli puolet eilisistä klapeista tuli kärrättyä ja pinottua tänään. Aherruksen jälkeen piti nauttia lasillinen olutta, jotta saisin myös tämän päivän valokuvan kuvattua. Iittalan Aarne-olutlasin on suunnitellut Göran Hongell. Aarne lasistollaan hän voitti kultamitalin Milanon triennaalissa vuonna 1954. Samana vuonna milloin talomme on rakennettu. Pidän Aarne-lasistosta erittäin paljon. Kivituikut ovat kaikki lahjaksi saatuja ja pidän niistä mielettömän paljon! Mukavaa loppiaista kaikille!

Valokuva nro 5.

Siinä sitä on metsien tuotetta polttopuuta. On puuhaa loppiaiseksi, mutta näillä saadaan talo ja sauna lämpimäksi useaan kertaan. Tänään aloitin jo pinon tekoa ja pojat olivat apuna. Aatso väsähti nopeammin ja lähti sisälle. Eelis jäi vielä kaveriksi. Siinä sitten jo vihjailin, että josko mentäisiin kun isillä on varpaat jäässä. Vastaus kuului, että "Ei vielä, vielä yksi kierros..." Eihän se auttanut muuta kuin lastata pulkka täyteen klapia ja viedä pinoon. Reipas poika!

Valokuva nro 4.

Helmi on minun ensimmäinen oma koira. Helmi täytti viime syksynä kuusi vuotta. Helmi vihastuttaa, ärsyttää ja kiristää hermoja. Helmi on aina tiellä kun yrittää tehdä jotain. Hän haluaa olla menossa mukana. Ennen lapsia Helmin kanssa tokoiltiin ja harrastettiin agilitya. Nyt hän superiloinen pitkästä lenkistä iskän kanssa tai lyhyestä klapin heittelytuokiosta. Käytiin kuitenkin viime syksynä tokokisoissa ja ilman treeniä saatiin tulokseksi ALOII. Opit on siis osittain tallella. Voi kun vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, niin antaisin Helmillekin enemmän aikaa. Iltaisin Helmi tulee sängyn viereen nukkumaan ja usein silittelen häntä ennenkuin nukahdan. Helmi on erittäin hyvä vahtikoira ja puolustaa oikeasti tositilanteessa. Luonnetestissä puolustusvietti näkyi voimakkaasti. Helmi ei anna kenenkään tehdä pahaa meidän perheelle. Kun Helmistä aika jättää, jään kaipaamaan hänen valkoista "värivirheellistä" tassua ja sitä mielettömän ihanaa myskin tuoksua mikä lähtee hänen otsastaan. Yksi uuden vuoden lupauksistani oli, että annan Helmille enemmän aikaa.

Valokuva nro 3.

Meidän keittiössä on ikkuna, jota ympäröi keittiön kaapistot. Kaapit ovat syvyydeltään noin metrin ja niihin mahtuu paljon tavaraa. Ikkunan eteen on tehty työskentelytilaa. Talveksi toin ikkunalle kynttelikön luomaan tunnelmaa. Kynttelikön vieressä isäni kirpputorilöytö, hauska jouluinen piparipurkki. Saimme sen jouluna täynnä äitini leipoamia puolikuu -pikkuleipiä. Ne ovat joulun parhaita herkkuja!
Pidän talomme alkuperäisistä ikkunoista. Myrskyhakasista ja noista pienistä ikkunansulkijoista, joiden oikeaa nimeä en tiedä. Tänä talvena harjoittelin ensimmäistä kertaa liimapaperin käyttöä. Epäonnistuneen harjoituskierroksen jälkeen opin liottamaan liimapaperia riittävän pitkään vedessä, jonka jälkeen liimapaperit ovat pysyneet ikkunan puitteissa poistamassa vetoa.

Valokuva nro 2.

Jatketaan samoilla linjoilla eilisen kuvan kanssa. Takanluukun yläpuolelle on koristeeksi tehty hopean värinen yksityiskohta. En ole muissa 50-luvun takoissa nähnyt samanlaista yksityiskohtaa. Tämä tekee mielestäni takastamme erilaisen ja kaunistaa sitä huomattavasti. Pinta tuossa yksityiskohdassa on röpelöinen ja rosoinen. Pieni hylly saa kannatella mummoni Turkista tuliaiseksi tuomaa pronssihevosta.

Onnea vuodelle 2011!

Pidän valokuvauksesta, mutta tekemistä on niin paljon, että kuvaaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Päätin joulukuun aikana, että ensi vuonna otan vähintään yhden valokuvan joka päivä. Sitten jatkoin ajatusleikkiäni eilen ja huomasin rajaavani kuvauskohteet kotiini ja elämäämme tässä kodissa. Aion siis tämän vuoden aikana kuvata joka päivä jotain kodistani. Jotain mitä inhoan, rakastan tai vaikka jotain mikä ärsyttää suunnattomasti. Saa nähdä onnistunko ottamaan yli 350 valokuvaa näinkin rajatusta, mutta toisaalta runsaasta aiheesta.

Koska meillä oli eilen vieraita, en ehtinyt ladata ensimmäistä valokuvaa. Aloitetaan tänään valokuvalla takanluukusta.

Monien mielestä takka on kodin sydän. Meidän kodin takka on olohuoneen nurkassa. Se on hieman nuhruinen punatiilinen takka, jossa on valkoiset saumat. Sijainnin takia ei sen edessä voi nauttia takan luomasta tunnelmasta. Silti se on toimiva ja antaa meille lämpöä syksystä kevääseen. Kun takka on lämmitetty ei luukkuun voi koskea avokäsin vaan tarvitaan patalappu tai -kinnas. Tuli saa tarvittavan hapen luukussa olevasta pyöreästä ilmaluukusta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan luukku on mielestäni kaunis.