Talviurheilua!

Siitä on yli kymmenen vuotta, kun viimeksi olen käynyt rinteessä laudan päällä. Lähempänä 11-12 vuotta siitä on. Lumilauta oli ensin vanhempieni kellarissa ja sitten viimeiset vuodet sivuvintin perimmäisessä nurkassa. Monta talvea olen kuvitellut lähteväni laskemaan, mutta ajatukset ovat harvoin muuttuneet puheeksi ja ne harvat puheet teoiksi.

Jostain nyt on löytynyt uutta virtaa. Pari viikkoa olen lapsille etsinyt lumilautaa ja nyt se sitten löytyi. Ajatus oli, että itse opettaisin pojat laskemaan. Ostamisen jälkeen aloin pohtimaan omia taitoja. Vieläköhän se onnistuu? Miten käännökset menikään? Sitähän on sidottu lautaan kiinni ja sitten pitäisi vielä laskeakin. Päätin siis käydä ensin harjoittelemassa itse. Kaksospojat lähtivät mukaan stigan kanssa. Suljetun laskettelukeskuksen rinteillä oli helppo harjoitella poikien nauttiessa mäenlaskusta. Sieltä se jostain lihasmuistista aika nopeastikin tuli. Pari kertaa tuli kaaduttua, mutta se kuuluu asiaan. Eihän se laskeminen vielä kovinkaan rennolta varmasti näyttänyt ja lihaksetkin saattoi olla ihmeissään, että mitä täällä tapahtuu. Se vaikein osuus on kuitenkin takana, nimittäin lähteminen.