Tänä aamuna näin keittiön ikkunasta cityketun. Komiasti kolli nosti koipea koivua vasten. Siitä jolkotteli puupinon takaa naapurin tontille ja tuija-aidan välistä takaisin meidän pihalle. Marjapensaan lumisten oksien alla kallisti päätään kohti lumihankea ja pienen hetken kuunteli, jos vaikka hiiri juoksisi tunnelissaan. Pettyneenä jatkoi matkaansa pihamme poikki välillä kuunnellen hankien hiljaisuutta. Jolkotteli lopulta tien yli ja jatkoi matkaansa kohti seuraavaa korttelia. Kuvankin olisin saanut, mutta muistikortin olin jättänyt tietokoneesee.
Kaupunkijussina kirjoittaa neljän lapsen isä joka hyötyviljelee ja säilöö satoa, nikkaroi puusta ja remotoi 50-luvun taloa sekä on viidesti viikossa kiireinen konttorirotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei,
kiva juttu, että kommentoit tätä blogijulkaisua.