Mä olen viime aikoina pohtinut paljon tätä meidän taloa ja
sen pohjaa. Kaikki sai alkunsa ajatuksesta yhdistää keittiö ja ruokailuhuone.
Meillä ruokailuhuonetta käytetään vain syömiseen ja vieraiden majoittamiseen.
Ruokailuhuoneesta voisi tehdä oikeastaan kirjaston ja vierashuoneen
yhdistelmän. Tämä onnistuisi, jos keittiöön mahtuisi ruokapöytä. Meidän keittiön
pinta-ala on 12 neliömetriä. Ajattelin, että liian pieni. Ei onnistu.
Sitten perehdyin asiaan ja luin keittiönsuunnittelusta.
Meidän keittiöön pitäisi mahtua ruokapöytä kuudelle. Ikean sivuilla olen
vääntänyt monen monituista keittiön pohjaa ja vihdoin keksinyt miten tilaa
saadaan ruokapöydälle ja kaikelle tarvittavalle tavaralle sekä kokkaukselle.
Puuhellalle ja pakastimelle tilaa ei kuitenkaan jää. Ruokailuhuoneen ja
keittiön välinen oviaukko pitäisi laittaa umpeen. Oviaukko joka nyt
mahdollistaa sen, että lapset voivat juosta ympyrää huoneesta toiseen ja
aiheuttaa kovalla äänen käytöllä harmaita hiuksia. Vaikka tuo juokseminen on
välillä todella ärsyttävää ja hermoja raastavaa niin kuitenkin sen ilon ja onnen
haluaisin suoda lapsille. Tärkeämpää olisi kuitenkin saada lisää huoneita,
joita voidaan tarvittaessa muuttaa makuuhuoneiksi. Neliöt on käytettävä
tehokkaasti. On turha pitää sellaista tilaa lämpimänä, jossa vain syödään vaikka
se toki onkin melkoisen ylellistä.
Toisaalta keittiöstä voi tulla melkoinen koppi, jossa
käydään syömässä ja tekemässä ruokaa. Ei lainkaan oleilla. Olisiko kuitenkin
järkevintä kaataa olohuoneen ja ruokailuhuoneen välinen seinä ja tehdä iso
tupakeittiö. Silloin mahtuisi puuhellakin ja pakastin keittiöön. Tällaisessa keittiössä
voisi valmistaa ruokaa ja seurustella perheen kanssa, olla läsnä, auttaa
kotitehtävien kanssa jne.
Älä muuta mitään. Se on monen vanhan talon asujan kiveen
hakattu sääntö. Itsekin ajattelin aluksi, että mitään ei muuteta. Tosiasia on
kuitenkin se, että muutoksia on tehty. Kuisti on lämmintä tilaa ja makuuhuonetta
on laajennettu sivuvintille. Toisaalta
eikö talon kuulukin palvella perhettä parhaalla mahdollisella tavalla. Onhan se
parempi tehdä muutoksia olemassa olevaan kuin rakentaa kokonaan uusi. Ei kai
ole mielekästä asua talossa, joka ei vastaa omia tarpeita ja jättää muutokset
tekemättä vain sen takia, että talo on vanha. Tulemme olemaan osa talon
historiaa tekemällä sellaiset muutokset mitkä ovat meidän perheen kannalta
tärkeitä. Muutoksia joiden jälkeen asuminen talossa on meille mahdollista ja
mielekästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei,
kiva juttu, että kommentoit tätä blogijulkaisua.