9.7.2013

Helmi ei uutta kesää nää.

Pentuna
Degeneratiivinen myelopatia, sanahirviö joka tarkoittaa etenevää selkäydinrappeumaa. DM:ssä selkäydinnesteiden välittäjäaineiden toiminta alkaa heiketä, jolloin aivojen lähettämä viesti ei etene selkäydintä pitkin jalkoihin kuten pitäisi. Lopulta toiminta lakkaa kokonaan. Tauti oireilee takajalkojen toiminnassa.

Helmi on ensimmäinen oma koirani. Helmi täyttää elokuun lopussa yhdeksän vuotta. Helmille on tehty geenitesti muutama vuosi sitten, joten osasimme odottaa sairauden puhkeamista. Houmasimme sairauden ensi oireet helmikuussa. Varpaat maata vasten ja koira ei korjannut tätä epämiellyttävää asentoa. Nyt sairaus on edennyt vaiheeseen, jossa Helmillä käytetään lenkkareita, koska muuten kynnet kuluisivat pois. Oireita on toistaiseksi havaittu vain oikeassa takajalassa. Koira ei itse tunne lainkaan kipua ja on iloinen kuten ennenkin. Silti jotain muutosta on tapahtunut ja Helmi itsekin tajuaa ettei kroppa pelaa kuten pitäisi. Osin myös sopeutunut tilanteeseen, esim. täyskäännöstä tehdessä ei edes yritä liikkuttaa huonompaa jalkaa vaan kääntää itsensä sen ympäri jalan pysyessä maassa.

Vaikka Helmillä sairaus tuntuu etenevän hitaasti, luulen ettei Helmi uutta kesää nää. Yritetään siis nauttia tästä ajasta mitä meillä on.

Tää on mun keppi!
Kuva J-P Hoskari.
Helmi karkaa aina aitauksesta kun tulen töistä kotiin. Vielä jaksaa sairaankin jalan kanssa hypätä aidan yli. Helmi seilaa jatkuvasti tiellä kun tehdään kotiaskareita ja se saa välillä minut erittäin ärtyneeksi. Silti Helmi antaa rakkautensa ehdoitta. Ulkona ollessa Helmi haukkuu kaikki ohi kulkijat ja taas se haukutaan pystyyn ja Helmi vaan rakastaa. Helmi varastaa ruuan pöydältä ja sitä sanotaa Kelmiksi. Helmi heilauttaa häntää ja pukkaa kuonollaan kyynärpäätä kertoen, että tässä olen valmiina rapsutettavaksi ja taas minä ärsyynnyn kun just hakemani kahvi läikkyy yli kupista. Helmi putsaa Huugon korvat ja silmät. Helmi nauttii leikkimisestä. Heitä jotain ja Helmi hakee. Vetoleikit on erittäin mieluisia. Niissä isäntäkin hengästyy. Helmi ei halua olla koira-aitauksessa vaan mieluummin siellä missä kaikki muutkin. Kohta alkaa loma ja pääsemme Itä-Suomeen mökille. Mökillä Helmi saa nauttia lempipuuhastaan uimisesta. Helmi hyppää veneestä kun lähestymme mökkisaaren rantaa ja ui loppumatkan perille. Mökillä voi olla jatkuvasti vapaana ja kulkea siellä missä muutkin.

Helmi on ihan helmi!
Talvenriemua



2 kommenttia:

  1. Ihanan rakkaudentäyteinen ja toisaalta liikuttavan kamala postaus. Tuli ihan vuolaasti kyyneleet.
    Perheessämme on reilun vuoden ollut elämäni ensimmäinen koira, onhan siitä tullut perheenjäsen. En voi edes kuvitella mille sinusta tuntuu noin monen yhteisen vuoden jälkeen. Onneksi saatte vielä olla yhdessä!

    Ihania koiruuspäiviä teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen elänyt koiran kanssa jo 21 vuotta. Koiraton elämä houkuttelesi ainakin yhdeksi kesäki, jolloin voisimme matkustella.

      Poista

Hei,
kiva juttu, että kommentoit tätä blogijulkaisua.