Valokuva nro 6.

Olut. Olut on hyvää ja maistuu erinomaiselle askareiden jälkeen. Yli puolet eilisistä klapeista tuli kärrättyä ja pinottua tänään. Aherruksen jälkeen piti nauttia lasillinen olutta, jotta saisin myös tämän päivän valokuvan kuvattua. Iittalan Aarne-olutlasin on suunnitellut Göran Hongell. Aarne lasistollaan hän voitti kultamitalin Milanon triennaalissa vuonna 1954. Samana vuonna milloin talomme on rakennettu. Pidän Aarne-lasistosta erittäin paljon. Kivituikut ovat kaikki lahjaksi saatuja ja pidän niistä mielettömän paljon! Mukavaa loppiaista kaikille!

Valokuva nro 5.

Siinä sitä on metsien tuotetta polttopuuta. On puuhaa loppiaiseksi, mutta näillä saadaan talo ja sauna lämpimäksi useaan kertaan. Tänään aloitin jo pinon tekoa ja pojat olivat apuna. Aatso väsähti nopeammin ja lähti sisälle. Eelis jäi vielä kaveriksi. Siinä sitten jo vihjailin, että josko mentäisiin kun isillä on varpaat jäässä. Vastaus kuului, että "Ei vielä, vielä yksi kierros..." Eihän se auttanut muuta kuin lastata pulkka täyteen klapia ja viedä pinoon. Reipas poika!

Valokuva nro 4.

Helmi on minun ensimmäinen oma koira. Helmi täytti viime syksynä kuusi vuotta. Helmi vihastuttaa, ärsyttää ja kiristää hermoja. Helmi on aina tiellä kun yrittää tehdä jotain. Hän haluaa olla menossa mukana. Ennen lapsia Helmin kanssa tokoiltiin ja harrastettiin agilitya. Nyt hän superiloinen pitkästä lenkistä iskän kanssa tai lyhyestä klapin heittelytuokiosta. Käytiin kuitenkin viime syksynä tokokisoissa ja ilman treeniä saatiin tulokseksi ALOII. Opit on siis osittain tallella. Voi kun vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, niin antaisin Helmillekin enemmän aikaa. Iltaisin Helmi tulee sängyn viereen nukkumaan ja usein silittelen häntä ennenkuin nukahdan. Helmi on erittäin hyvä vahtikoira ja puolustaa oikeasti tositilanteessa. Luonnetestissä puolustusvietti näkyi voimakkaasti. Helmi ei anna kenenkään tehdä pahaa meidän perheelle. Kun Helmistä aika jättää, jään kaipaamaan hänen valkoista "värivirheellistä" tassua ja sitä mielettömän ihanaa myskin tuoksua mikä lähtee hänen otsastaan. Yksi uuden vuoden lupauksistani oli, että annan Helmille enemmän aikaa.

Valokuva nro 3.

Meidän keittiössä on ikkuna, jota ympäröi keittiön kaapistot. Kaapit ovat syvyydeltään noin metrin ja niihin mahtuu paljon tavaraa. Ikkunan eteen on tehty työskentelytilaa. Talveksi toin ikkunalle kynttelikön luomaan tunnelmaa. Kynttelikön vieressä isäni kirpputorilöytö, hauska jouluinen piparipurkki. Saimme sen jouluna täynnä äitini leipoamia puolikuu -pikkuleipiä. Ne ovat joulun parhaita herkkuja!
Pidän talomme alkuperäisistä ikkunoista. Myrskyhakasista ja noista pienistä ikkunansulkijoista, joiden oikeaa nimeä en tiedä. Tänä talvena harjoittelin ensimmäistä kertaa liimapaperin käyttöä. Epäonnistuneen harjoituskierroksen jälkeen opin liottamaan liimapaperia riittävän pitkään vedessä, jonka jälkeen liimapaperit ovat pysyneet ikkunan puitteissa poistamassa vetoa.

Valokuva nro 2.

Jatketaan samoilla linjoilla eilisen kuvan kanssa. Takanluukun yläpuolelle on koristeeksi tehty hopean värinen yksityiskohta. En ole muissa 50-luvun takoissa nähnyt samanlaista yksityiskohtaa. Tämä tekee mielestäni takastamme erilaisen ja kaunistaa sitä huomattavasti. Pinta tuossa yksityiskohdassa on röpelöinen ja rosoinen. Pieni hylly saa kannatella mummoni Turkista tuliaiseksi tuomaa pronssihevosta.

Onnea vuodelle 2011!

Pidän valokuvauksesta, mutta tekemistä on niin paljon, että kuvaaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Päätin joulukuun aikana, että ensi vuonna otan vähintään yhden valokuvan joka päivä. Sitten jatkoin ajatusleikkiäni eilen ja huomasin rajaavani kuvauskohteet kotiini ja elämäämme tässä kodissa. Aion siis tämän vuoden aikana kuvata joka päivä jotain kodistani. Jotain mitä inhoan, rakastan tai vaikka jotain mikä ärsyttää suunnattomasti. Saa nähdä onnistunko ottamaan yli 350 valokuvaa näinkin rajatusta, mutta toisaalta runsaasta aiheesta.

Koska meillä oli eilen vieraita, en ehtinyt ladata ensimmäistä valokuvaa. Aloitetaan tänään valokuvalla takanluukusta.

Monien mielestä takka on kodin sydän. Meidän kodin takka on olohuoneen nurkassa. Se on hieman nuhruinen punatiilinen takka, jossa on valkoiset saumat. Sijainnin takia ei sen edessä voi nauttia takan luomasta tunnelmasta. Silti se on toimiva ja antaa meille lämpöä syksystä kevääseen. Kun takka on lämmitetty ei luukkuun voi koskea avokäsin vaan tarvitaan patalappu tai -kinnas. Tuli saa tarvittavan hapen luukussa olevasta pyöreästä ilmaluukusta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan luukku on mielestäni kaunis.

Autolla töihin

Normaalisti kuljen junalla töihin. Työmatkoihin käytän päivässä reilun kaksi tuntia. Junalla kulkeminen on siitä mukavaa, että junassa ehdin lukea tai ottaa torkut tai jutella hyvän ystävän kanssa. VR:ssä on vain hieman vikaa: myöhästymiset. Liputkin ovat kovin kalliita ja 30 päivän lipusta jää aina viikonloput käyttämättä. Edellisen lipun voimassolon loputtua päätiin kalliiden hintojen takia jättää lipun ostamatta. Perjantainkin olin tuolloin lomalla joten ihan hyvin voin kaksi päivää kulkea autolla ja sitten taas maanantaina junailemaan.

Aamulla moottoritiellä ajaessani huomasin, että dieseliä on ostettava kotimatkalla. Siitä ajatukseni juoksivat autojen verotukseen. Vähäpäästöisä autoja suositaan ja niiden verotusta kevennetään. Itse ajan isolla dieselautolla, johon koko perhe mahtuu kyytiin. Perhe eli kolme laste, joista yksi tarvitsee vielä turvakaukaloa ja kaksi istuu turvaistuimissa. Yrittäkääpä etsiä auto, johon mahtuu kolme turvaistuinta rinnakkain. Sellaisia autoja ei ole kovin montaa. Lisäksi meillä on kaksi isoa koiraa (hovawart), joiden pitää mahtua tavaratilaan tavaroiden kanssa. Auto on mulle käyttöesine ja vaikka mielestäni käyttöesineiden pitää olla silmää miellyttäviä niin auton kanssa olen valmis tekemään poikkeuksen. Ai miksikö, no hintansa kaikella.

Jäin siis miettimään, että miksi autojen verotusta ei hoideta polttoaineen kautta. Se maksaa, joka ajaa. Yksineläjä tai pieni perhe pärjää pienemmällä autolla, mutta saattaa sitten hoitaa kaiken liikkumisen autolla. Pieni auto ei myöskään kuljeta samaa määrä ihmisä kuin isompi auto. Eikö ole järkevää, että yhdellä isolla autolla kulkee monta ihmistä kuin, että usealla pienellä autolla monta ihmistä. Eikö julkinen liikenne perustu juuri tähän ajatukseen.

Tietysti ekolologisinta olisi käydä töissä samassa kaupungissa kuin asuu, mutta minusta ei ole asumaan Helsingissä ja tällä hetkellä täällä ei ole tarjolla työtä, jota voisin tehdä. Alan vaihto on mielessä, mutta sitäkään en voi vielä tehdä. Lapset ovat pieniä ja kotona tarvitaan apua eli iltakouluun en vielä pääse.