Valokuva nro. 39

Huh, kylläpä pienessä hetkessä jää paljon valokuvia rästiin. Nyt on jo 24 valokuvaa jäänyt ottamatta. Tekemistä on piisannut kotona ja töissä. Yksi ilta leikimme brion junaradalla. Yritin kuvata liikettä, mutta ko. valokuvat eivät tällä kertaa onnistuneet. Siksi siis tälläinen valokuva.

Ihana valo

Nyt on jäänyt valokuvien ottaminen ihan kokonaan. Alkuvuosi on siitä huono juttu talon, harrastuksen ja perheen kannalta, että kirjanpitäjällä on kiire töissä. Monena iltana olen tullut kotiin ilta myöhällä. Pojat ovat jo olleet menossa nukkumaan ja eteisessä ollaan vaihdettu halit ja toivotettu hyvää yötä. Aamulla olen jo taas ehtinyt lähteä, ennen kuin pojat ovat heränneet. Kova on ollut työurakka myös puolisolla. Ei ole helppoa hoitaa kolmea alle kolmevuotiasta yksin päivät pitkät.

Viime viikon perjantaina lähdin töistä ajoissa, sillä olimme lähdössä Lappeenrantaan sukuloimaan. Kotimatkalla totesin, että on valoisaa. Päivä pitenee vauhdilla, mutta en ole sitä huomannut töissä istuessa. Kotona piti säätää ulkovalojen ajastusta jo tunnilla myöhemmäksi.

Ne lyhyet hetket iltaisin ennen nukkumaan menoa olen pohtinut ja tutkinut netin syövereistä ilmastonmuutosta. Asia, josta olen koko ajan kantanut huolta, mutta jättänyt kuitenkin sen taustalle. Silti se mitä olen aikaisemin lukenut on vaikattunat elämääni niin, että olen koko ajan pyrkinyt vihreämmäksi. Mielestäni ihmisen tulisi elää käsi kädessä maan kanssa. Kaiken mitä tarvitsemme se meille sen antaa, mutta silti me ryöväämme enemmän kuin on tarpeen.

Tänä aamuna radiossa soi Apulannan Jumala. En tiedä mitä kirjoittaja on biisillä hakenut, mutta mielestäni se sopii erittäin hyvin ajatuksiini ilmastonmuutoksesta.

jumala

Kultaiset hunnut peittää
Sisäänsä meidät syvempään
Niin jäimme vangeiksi
Likaiseen kauneuteen
Kun makeimman viinin antaa
Meidät juovuttaa uudestaan
Löydämmekö unten alta kadonneen tien?

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Riivaajat ohjaa meitä
Päin suloisimpia esteitä
Joihin ei ollenkaan tee tuskaa jäädä kii

Pimeät tunnit näyttää
Totuuden hetket pidempään
Itsekö me itsemme näin kirottiin

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Kun makeimman viinin antaa
Meidät taas juovuttaa
Niin me löydämme kadonneen tien

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee haudallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Erosin viime viikolla ortodoksisesta kirkosta. Kirkko ei tarjoa mitään sellaista palvelua mitä minä voisin käyttää. On se vähän hölmöäkin maksaa kun ei saa rahoilleen vastinetta. Aion käyttää säästämäni rahat luomuruokaan ja vihreään sähköön, jolloin omalta osaltani autan meitä kaikkia yrityksessä välttää pahin mahdollinen tulevaisuus. Mitä sinä voisit tehdä?

polttavakysymys

Pasi Toiviaisen blogi 

Valokuva nro 26.

Eilen jäi valokuva ottamatta. Lähdin saunan jälkeen nukuttamaan isompia poikia eli ennen ilta yhdeksää. Niinhän siinä kävi, että nukahdin itsekin ja heräsin vasta puolen yön jälkeen seuraavan kerran. Voi harmi. No tänään otan kaksi kuvaa ja olkoon aihe tästä edes päin täysin vapaa.

valokuva nro. 25.

TÄNÄÄN EN EHTINYT OTTAA KUVAA AJATUKSELLA.. TÄSSÄ ENSIMMÄINEN KÄNNYKÄLLÄ OTETTU KUVA JA ENSIMMÄINEN BLOGIPÄIVITYS PUHELIMELLA. HYVÄÄ YÖTÄ.

Valokuva nro 24.

Tänään oli pitkä päivä. Lähdin 6.00 töihin ja kotona olin vasta 19.00. Helmin kanssa lenkille ja sitten syömään. Päivänkuvan toteutus ja poikia nukuttamaan. Nyt puolitoista tuntia kotona oloa ja isot pojat nukkuvat jo. Ei aina riitä aikaa lapsille niin paljon kuin haluaisin. Joulu on ohi, mutta kynttilöitä on edelleen mukava polttaa.

Valokuva nro 23.

Harjoittelin valaistusta ja taustakankaan käyttöä. Ihan kiva valokuva pojista.

Valokuva nro 22.

Viimeksi oli kuva kukasta niin nyt sitten varresta. Tulppaanit kyseessä ja maljakkokin on uusi. Prismasta löytyi puoleen hintaan Aino Aalto -maljakko.