Askartelua

Itsenäisyyspäivää on vietetty ahkerasti askartelujen parissa. Roukana oli mausteista pataa, joten sen tekemiseen ei tarvinnut käyttää paljoa aikaa. En ollut aikaisemin tehnyt vastaavaa intialaistyyppistä pataruokaa ja tämän ohjeen mausteet eivät kohdanneet meidän perheen makua. Onneksi salaatti oli yhtä hyvää kuin aina ja ei viinikin maistui hyvin. Kiitos viinistä kuuluu appiukolle, syntymäpäivä lahja on nautittu etukäteen. Koska ruoka valmistui itsekseen takassa niin jäi aikaa puuhastella muuuta. Teimme sytykeruusuja lähes 70 kappaletta. Sytykeruusuja on helppo tehdä.


Tarvitaan kananmunakennoja ja jämäkynttilöitä

sekä joutava kattila. Ensin revitään kansi pois ja pohjasta tehdään sytykeruusuille kupit. Revitään mahdollisimman pitkiä suikaleita kannesta ja pohjan reunoista. Rullataan suikaleet (väliin voi laittaa pienempiä paljoa) ja asetetaan kuppeihin. Kynttilöiden jämät laitetaan kattilaan ja lisätään reilusti vettä. Kun vesi kiehuu aloitetaan ruusujen dippaus. Hetken jäähtymisen jälkeen sytykeruusut ovat käyttö valmiit. Lopuksi tuunasimme vanhan korin sytykeruusuille.


Lisäksi aloitimme keittiökaappien tuunauksen. Testiovi on kuorrutettu tapetilla, valokuvilla ja huonekalulakalla. Aloitin myös lyhtyprojekti, jossa teen lyhdyn vanhoista ikkunoista. Näistä projekteista toisella kertaa lisää.

Korkeuksissa

Mä aina pyrin ajattelemaan, että kaikella tapahtuvalla on tarkoitus. Välillä vaan nyppii, että pitääkö sen tapahtua vaikeimman kautta. Tilasin syyskuun alussa kattosillan ja tikkaat katolle. Lupasivat, että asennus on tehty syyskuun loppuun mennesssä. Ymmärsin kyllä jo lokakuun lopussa, että kourufirmaa ei paljoa kiinnosta mun aikataulut ja tarpeet. Otin opikseni ja jatkossa pitänee tehdä kourujen asennuksista kirjallinen sopimus. Sitä mä en vielä näe, että miksi se asennus venyi luvatusta syyskuun lopusta joulukuun alkuun, ja että mitä siitä pitäisi nyt oppia. Mikä oli tapahtuneen tarkoitus?
Nyt kuitenkin seinätikkaat, lapetikkaat ja kattosilta on asennettu ja minä kävin puolentoista vuoden asumisen jälkeen ensimmäistä kertaa talomme katolla. Maisemat oli ihan kivat. Nyt voisin ostaa vielä turvavaljaat ja virittää köydän katolle valmiiksi. Olisi sitten turvallista käydä tekemässä huoltotoimenpiteitä. Ehkäpä vuoden vaihteessa voisin kiivetä sinne kuvaamaan ilotulitusta.

MH:n remonttia

Makuuhuoneen remontti etenee hitaasti. Kolme viikkoa meni remonttitaukoa pitäessä. Tuona aikana tein myös ansiotyön miinussaldot pois. Nyt kuitenkin kaikki seinät on lähes tulkoon laudoitettu, oviaukko suurennettu, yläpohja makkarin osalta eristetty selluvillalla purujen kanssa samaan tasoon eli noin 30 cm. Tehdään yläpohjaan viimeistään vuoden päästä lisäeristys. Tälle talvelle sitä ei taida ehtiä. Tänä viikonloppuna oli tarkoitus tehdä kylppärin yläpohjan ja vinokaton eristys. Oltais saatu lämmöt päällle koko yläkertaan, mutta vatsatauti laittoi remppaajan vuodelepoon.

Makuuhuonetta

Makuuhuonene levennetty oviaukko


Yläpohjaa eristettynä

Lämpöä pienemmillä kustannuksilla

Pitkään olen puhunut ilma-ilmalämpöpumppuja vastaan. En halunnut kotiini tuota rumilusta puhisemaan. Ulkoyksikkökin on seinässä erittäin ruma. Sanovat, että Siperia opettaa, mutta mulle riitti jo viime talven pakkaset ja sen mukainen sähkölämmittäjän sähkölasku. Asumme Fortumin verkon alueella ja ajattelin, että pistetääs kapuloita rattaisiin. On se tingittävä esteettisistä asioista ja otettava tuo rumilus kotiin siinä toivossa, että se näkyy sähkölaskussa. Puhiseva laatikko on mallilltaan Mitsubishi FD25.
Asennus sujui päteviltä kavereilta nopeasti ja siististi. Levittävät lattian suojaksi peitteitä ja veivät roskat ja pahvilaatikot mukanaan. Meille jäi vain käyttövalmis järjestelmä. No okei kaukosäätimen seinäpidikkeen asennus jäi itselleni kun en vielä osannut päättää, että mihin sen haluan. Antoivat opastuksen laitteen toimintaan ja hyviä vinkkejä miten kannattaa käyttää. Lisäksi näyttivät suodattimet ja kertoivat huoltotoimenpiteistä. Kaikin puolin olin tuohon asennukseen tyytyväinen. Patterin säädin 15 asteeseen ruokailuhuoneesta ja eteisestä. Muualla ne eivät ole edes olleet vielä päällä. Yöksi laitoin puhalluksen täysille ja aamulla alakertaan tullessa oli miellyttävä miellyttävä tasainen lämpö vastassa jo eteisessä. Eteinen on ollut meillä kylmä, sillä eteisestä on ovi kellariin ja kuistille. Laite asennettiin ruokailuhuoneeseen olohuoneen oviaukkoa vastapäätä. Puhalluksen suuntaa voi siivekkäillä muuttaa, jolloin puhalluksen saisi keittiötä kohti. Aika näyttää parhaan käytännön, mutta tämän aamuisen perusteella kierto saatiin puhaltamalla lämmin ilma olohuoneen suuntaan. Jos olemme laitteeseen tyytyväisiä niin seuraavaksi ostetaan yläkertaan ja joskus mahdollisesti kellariinkin.

Kuvia

Ulkoseinää eristettynä. Ilmansulkupaperien asennus aloitettu.

Uusi putkia alakerran vessasta.

Keittiössä oli hetken aikaa kaksi hanaa.

Omaa tyyliä löytämässä

Mä olen todennut tässä hiljattain, että mä pidän tutusta ja turvallisesta. Nykyisessä kotikaupungissani olisi tarjolla alani töitä. Tälläistä tilaisuutta olen odottanut ja nyt kun se on käsillä peräännyn. Keksin monta syytä miksi en voi kuvitella itseäni kyseessä olevaan työpaikkaan, vaikka työmatkani lyhenisivät ajallisesti noin kahdella tunnilla päivässä. Tämähän on ihan järjenvastaista. Milloin minusta tuli näin turvallisuuden haluinen ja muutoksen vastainen. Täytettyäni 18-vuotta hyppäsin junaan ja lähdin yksin inter rail -reissulle ja rahaakin oli vähän. Siinä ei ollut mitään tuttua ja turvallista.

Jäin miettimään, että tyydynkö sisutuksessakin tuttuun. Tässä tarkoitan tutulla sitä mitä näkee sisustuslehdissä ja television sisustusohjelmissa. Sitä mitä löytää jokaisesta kaupasta ja näkee kaikkialla. Pitäisikö kuitenkin uskaltaa haalia sieltä täältä vanhaa ja mahdollisesti kaunista tavaraa. Sen tiedän, että mitään lastulevy juttuja en halua. En halua mitään mikä haiskahtaa kaukaa tuodulta tai helposti hajoavalta. Pitääkö sängyn ja valaistuksenkin olla 50-luvulta, jotta se sopisi talon henkeen? Toisaalta pidän joistakin uutuuksista ja trendeistä. Monet uudet valaisimet ovat silmiä hivelevän kauniita kiiltävine pintoineen verrattuna vanhoihin tunkkaisiin ja tummiiin valaisimiin. Eikö sekin ole 50-luvulle tyypillistä, että ostettiin kotimaisia puusta tehtyjä kalusteita. Riittäisikö kuitenkin, että ostan kotimaisia puusta tehtyjä huonekaluja. Kotimainen huonekalujen valmistaja Laulumaa (80% kotimainen kaluste tuotanto) tarjoaa joitain mielenkiintoisia huonekaluja. Erityisesti tykästyin Retro sarjaan. Sarja tosin poistettiin tuotannosta ennenkuin ehdin ostaa siitä ainuttakaan huonekalua. Nyt olen ostanut tulevaan makuuhuoneeseemme uudet seinään kiinnitettävät lukuvalot sängyn vierelle. Kattovalaisin on myös uusi. Sänky on ihan ehtaa 2000-luvun tuotantoa. Ikkunan alle haluaisin vanhan mutteripöydän ja sen kaveriksi on 40-luvun pieni ja siro nojatuoli olemassa. Pöydälle suunnittelen uutta pöytävalaisinta tuomaan valoa lehtien tai kirjojen lukijalle. Yksi uusrokokoo vaatekaappi 50-luvulta on löytynyt ja toista vaatekaappia vielä etsitään. Tarkoitus on sijoittaa myös työpöytä tietokoneelle tai ompelukoneelle. Pitäisikö sen olla vanha pöytä vai voisinko itse nikkaroida pöydän. Mikä oli tyypillistä 50-luvun sisustusta? Tykkään kovasti Lokki-valaisimesta, jota vieläkin valmistetaan, mutta oliko se tyypillinen? Oliko tavan tallaajalla varaa ostaa Lokki-valaisin 50-luvulla? Vai ostettiinko silloi sitä mitä lähimmästä kaupasta sai halvimmalla? Eikö silloin pitäisi 50-luvun hengessä ostaa juuri sitä tavaraa mitä saa joka kaupasta edullisesti verrattuna design tuotteisiin. Eli kysymys kuuluu sisustaako 50-luvulle tyypillisesti, 50-luvun designin mukaisesti vai 50-luvun yleisen "hengen" mukaisesti? Ehkäpä oma tyylini tulee olemaan sekoitus edellä mainituista.

Tapahtunutta...

Omien aikaansaannoksien purkaminen on todella ärsyttävää. Huoneen päätyseinän laudoitus oli sen verran tiukassa, että ei lähtenyt ilman perkelettä. Muutama lauta siinä rytäkässä rikkoutui. Naulatkin piti ottaa kaikista laudoista pois. Lisäksi tilan puutteen vuoksi jouduin pinoamaan laudat keskelle huonetta eli ne olivat koko ajan tiellä mm. ilmansulkupaperia asentaessa. Totesin, että en nauti missään mielessä ilmansulkupaperin asennustyöstä. Hommassa pitäisi olla kärsvällinen ja se on hyve, joka vaatii minulta työstöä.

Purkutöiden jälkeen rakensin makuuhuoneen ja vintin välille väliseinän. Ovikin on olemassa, mutta sitä joudun askartelemaan lyhyemmäksi. Saas nähdä miten onnistuu. Väliseinän sain eristettyä ja laudoitettu vintin puolelta. Makuuhuoneiden väliin pystytettiin myös uusi väliseinä Tuo seinä on saanut eristeet ja laudoitukset molemmin puolin. Saatiin siis poikien huoneeseen lämmöt päälle ja päästin siten takaisin yläkertaan nukkumaan. Vinokatto ja sivuseinä on myös eristetty ja ilmansulkupaperit asennettu. Laudoituskin on vinoseinään tehty. Vinokatto sai eristeiden lisäksi 12mm huokoleijonan, ja seuraavaksi sitten panelointi. Seuraavaksi askarten yläpohjaan ilmansulkupaperit ja 100mm vitalia. Pitänee vielä tilata tämän vuoden puolella ekovillan kaverit puhaltamaan lisää eristettä koko yläpohjaan. Makuuhuoneen ja kylpyhuoneen väliseinä on eristämättä ja levyttämättä. Sitten olisikin jo lattian oikaisun aika.

Putkimies on tältä osin saanut työn tehtyä. Uusi pumppu pumppaa lämmintä vettä jatkuvaan kiertoon. On se nautinnollista. Pitäisi tämän viikon kuluessa eristää vielä putket, joista osan olenkin jo eristänyt. Jennin isän noin 14-vuotias jää- viileäkaappi muutti meille. On se mukava kun on iso kaappi, johon mahtuu kunnolla tavaraa. Vanha Helkaman jääkaappi siirrettiin kellariin. Sitä käytetään loppu kesästä kun talouskellari on vielä lämmin, mutta hillot & mehut pitää saada kylmään.

Yläkerran ex-wc:n katto (osa tulevaa makuuhuonetta) oli pakko purkaa, sillä se oli laudoitettu 30mm lattialaudalla ja päällä oli vielä 10mm kipsoniittiä. Eli tulevan koolauksen olisin joutunut turhaan ähräämään. Nyt koolauksen saa tasaisesti koko katon alueelle.

Entinen vessan ovi oli liian kapea tulevan makuuhuoneen oveksi eli vaihtoon menee. Rintamamiestalo -foorumin kautta löysin uuden oven karmeineen tilalle. Haku Espoosta kävi näppärästi työpäivän pääätteeksi. Ovi sopii hyvin taloon, sillä se on lähes samanlainen kuin muut talomme ovet. Kiitokset Karhusuon väelle! Jennin isä lupautui asentamaan oven kun hänellä on kokemusta rintamamiestalojen ovien vaihdosta.

Pitäisi noita kuviakin purkaa koneelle, jotta saa niitä tänne blogiin.