Huh huhtikuuta

Tässä on taas tapahtunut niin nopeassa tahdissa, että heikompia hirvittää. Sain Helmin uurnan valmiikelsi tai ainakin lähes valmiiksi. Viimeistely jäi hieman vaiheeseen sillä uurna piti ottaa käyttöön. Lemmikin lopettaminen on muuten todella kamalaa. Kaupungineläinlääkärin avustuksella Helmi lähti, no johonkin. Ei enää otsasta tuoksunut sitä ihanaa myskiä, jota Helmi tuoksutti aina ollessa erityisen onnellinen. Ja onnellinenhan hän oli usein.

Taimikasvatus on vauhdissa ja lisätilaa järjestettiin kenkähyllyillä. Osa taimista on jo valloittanut kuistin pöydän.

Viime viikon lopulla olimme Lappeenrannan markkinoilla kauppaamassa puolison valmistamaa kosmetiikkaa. Samalla reissulla juhlittiin kuusi vuotiaita esikoisia. Tulevana sunnuntaina pidetään sitten bileet.

www.vuotar.fi

Synttäreiden kunniaksi olen ehostanut alakerran vessaa maalaamalla ja muutoinkin tuunaamalla. Siitä kuvia myöhemin.

Kevät ja kukkaset

Maanantaina Helsingissä kiinnitin huomiota pientareella kaiken mustan ja harmaan keskeltä puskeviin keltaisiin kukkiin. Kevät on täällä ja kesään on vain vähän aikaan. Aivan mahtavaa!

Tuhkauurna Helmille

En uskonut, että Helmi näin pitkälle katsoisi mailmaa kanssani. Nyt koiran kunto on kuitenkin huonontunut. Vuosi sitten helmikuussa todettiin DM ensi oireet. Oikeasti ensi oireet taisi olla jo reilusti sitä ennen. Se tassun aiheuttama pieni huomaamaton viiva lumihangessa, joka kasvoi aikaa myöden pidemmäksi ja syvemmäksi. Nyt on eron aika käsillä ja Helmi ei taida huhtikuuta nähdä. En tiedä miksi en hoksannut hyvissä ajoin aloittaa uurnan valmistusta. Ehkäpä aihetta halusi välttää. Nyt sitä ei voi enää välttää. Minusta on hieno tapa valmistaa itse koiralle sen viimeinen leposija. Vaikka se onkin tuhkana purkissa. Helmi pääsee ainakin toistaiseksi takan päälle tai kirjahyllyyn. Kun aika on kypsä ja paikka oikea, luovutan tuhkan luontoon.

Tuhkauurnan materiaaliksi valitsin koivun. Liimasin ensi sisäkehikon ja sitten lisäsin kannen ja pohjan. Näin säin 160*160*350 mm kokoisen koivupalikan, jonka sisus on ontto. Seinämät noin 45 mm paksuja sekä pohja ja kansi noin 70 mm vahvuisia.

Tänään pääsin sorvaamaan ja ensimmäistä kertaa elämässäni. Muoto alkaa hahmottua. Ensi kerralla vielä viimeistelyä, hionta, kannen sahaus irti ja kannen suunnittelu.

Yksi särö on jo uurnassa, joka syntyi liimauksessa tehdystä virheestä. Tavallaan se sopii uurnan pohjaan pieneksi kauneusvirheeksi. Helmin vasen etutassukin on valkoinen eli värivirheellinen.

Taimikasvatukselle lisää tilaa

Taas on se aika vuodesta, kun laitetaan ensi kesän viljelykset aluille eli uusi kasvukausi alkaa. Ensimmäiset chilit ja tomaati sekä luffan puoliso koulu jo uusiin ruukkuihin. Lisää kasveja laitettiin koko perheen voimin. Tomaatit, chilit, parsa, stevia, kukkakaali, minimaissi, basilika ja koristekasveja on nyt tulossa. Exceliin tein viljelyskalenteri, jossa omilla välilehdillä toimintakaleneri, viljelykalenteri, lajikeet ja ohjeita. Toimintakalenteriin kirjatana ylös kylvöajat, säätietoja yms. Viljelykalenteri kertoo mitä lajikkeita pitää kuukaisittan kylvää. Lajikkeissa on lista eri lajeista, mihin ryhmään ne kuuluu (koriste, maata parantavat yms) ja kylvö-ohjeet. Ohjeet välilehdellä on seikkaperäisempiä ohjeita tietyistä kasveista, esimerkiksi parsasta, joka tuottaa satoa vasta kolmantena vuonna. Haluan lisätä exceliin vielä kumppanuuskasvit. Ehkäpä yksi välilehti voisi olla omille havainnoille ja kokemuksille.

Esikasvatettavaa on niin paljon, että piti keksiä lisätilaa taimille. Mieleen johtui varastossa olevat makuuhuoneen lattian ylijäämä lankut. Olen niitä säästellyt jotain hyvää käyttötarkoitusta varten, mutta sitä ei ole ilmaantunut. Nyt raaskin käyttää ne väliaikaiseksi ikkunapenkiksi. Muutamalla ruuvilla koottu ikkupenkki on helppo purkaa ja viedä varastoon odottamaan seuraava kevättä.

Koiralle askarreltua

Pakkanen paukkuu ja ovista vetää. Lattiat on kylmät ja vanha koira yrittää sohvalle nukkumaan. Ongelmana on, että koiralla ei ole sohvalle mitään asiaa. Meillä koirat on koiria, vaikka rakkaita perheen jäseniä onkin. Mä en nuku koiran kanssa (eikä kyllä mahtuiskaan, ku lapset änkee väliin lähes joka yö) ja en ota koiraa sohvallekaan köllöttelemään. Koira kuuluu lattialle, mutta voihan tärkeän perheen jäsenen oloa tehdä mukavaksi.

Edelliset koirien nukkumapaikat on kuopsuteltu rikki joten oli aika tehdä uudet. Kaupasta löytyi pari isoa tyynyä löytyi edullisesti ja mieleen muistui taas rikkoutuneiden farkkujen läjä. Ompelusten kanssa on päästy vauhtiin ja tarvikkeet on edelleen ruokailuhuoneessa esillä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Poikien kanssa katsottiin lastenelokuvaa ja samalla saksin 169 neliön muotoista 6*6 cm palaa farkuista. Näistä paloista muodostui osa tyynynpäällistä, kun surauttelin ne toisiinsa kiinni. Hieman jäi vielä pieneksi ja niks naks saksin aikoinaan, niin tärkeet Dieselin kalliit farkut suikaleiksi. Pohjaan ompelin säämiskään, sillä ajatuksella ettei olisi niin liukas. Kierrätysvetoketjun ansiosta päällinen on pestävä. Pesu mahdollisuus on tärkeä, kun on kyseessä koiran tyyny. Nuo koirat on jo niin vanhoja ja raihnasia, että toivon näistä tyynyistä lattiatyynyjä lasten huoneeseen sitten kun koirista aika jättää. Saa nähdä kestävätkö siihen asti.
Ohjetta mulla ei ole jakaa, sillä tää tehtiin ihan omasta päästä (siis farkuista). Mitään hajua miten näitä oikeasti tehdään.

Tyynynpäälliset

Keväällä 2013 ostetulle sohvalle ei ollut löytynyt vielä mieleisiä sohvatyynyjä. Mummo teki minulle joululahjaksi mielettömän hienon viltin. Hyvin lämmittää ja väritkin ovat upeat. Ikea visiitillä löytyi kangas, jonka kuosi sopii mielestäni hyvin vilttiin. Sitä oli ostettava ja tehtävä kankaasta sohvatyynyt. Nyt sohvalle löytyi väriä ja tyynyt, jotka sopivat vilttiin. Kolme tyynyä olisi nyt valmiina ja vielä kaksi pitäisi tehdä. Joku ei vaan osannut ostaa tarpeeksi kangasta. Uusi keikka Ikeaan on siis tehtävä.

Ohje tyynynpäällisen ompeluun löytyi TOSIMUMMON blogista.

Taustalla näkyvän toimivanjostainsaadunvalaisimen haluaisin vaihtaa Frandsenin Dexter valaisimeen.

Kuva Frandsenin sivuilta

Ovimakkara farkuista

Mulla tuntuu kuluvan noita farkkuja melkoiseen tahtiin. Rikkinäisiä farkkuja oli kertynyt jo melkoinen määrä. Toisaalta niitä on kyllä kertynyt monelta vuodelta. Sohvalla löhötessä huomasin kuinka kylmä hiipi sisään parvekkeen oven kohdalta. Mieleni muistui ovimakkarat joiden sanotaan auttavan asiaan. Mietin, että kukahan ne tekisi ja milloin. Hetken päästä päähäni pälkähti, että farkkujen lahkeissa on muoto valmiina. Siitä se ajatus sitten lähti.

Farkkuovimakkara

Ensin leikkasin lahkeet kutakuinkin suurinpiirtein siitä mistä ne alkaa levenemään kohti haarusta. Sen jälkeen käänsin lahkeet ympräri ja muutamalla nuppineulalla yhteen ja ompelemaan. Toisista farkuista sain "narun" lahkeen saumakohdasta ja sidoin päädyn umpeen. Tämän jälkeen pääsin hyödyntämään puolison ompeluista jääneitä hukkapalaja ja täytin farkkuovimakkaran. Sen jälkeen vielä toinen pääty umpeen "narulla" ja valmista. Tämä farkkuovimakkara pääsi sivuvintin oveen eteen ja toisen tekaisin parvekkeen oven eteen. Tämän tekemiseen ei mennyt puoltatuntia.

Niks naks saksii

Surautus ompelukoneella

Tämän työn surautukset on tehty

Lahkeen suu nyöritetty

Jee, hyötykäyttöä jätteelle

Valmis farkkuovimakkara