9.4.2015

Aula edistyi ja sitten taukosi

Yläkerran aulaan saatiin sähköt, valaisimet sekä lämmitin ja sitten loppui aika. Nyt on työkiireet painaneet ja iltaisin ei vaan ole aikaa remontille. Pääsiäiseen aikaan piti tehdä, mutta pyhät meni kyläillessä. Kyllä taa kai tästä kohti huhtikuun loppua taas lähtee käyntiin ja sitten olis vuorossa lattian maalaus ja ovet.

Matalaan tilaan plafondi Ikeasta. Kumman keltaiseksi kuva tekee.

Lednauhaa ikkunapenkin alle.

Ja keltainen on tämäkin valo kuvassa.

Pitihän sitä liitutaulua käyä kokeilemassa lasten nukkuessa ;)

24.3.2015

Keittökin kai joskus

Iltapalana leipää ja maitoa
Toisten blogeja seuratessa huomaa miten he saavat aikaan ja valmista syntyy. Mä en ole saanut mitään valmiiksi aikoihin. Keittiön remontointikin alkaa leikkuulautojen tekemisellä ja uuden hellan ostolla. Harvempi sitä kai näin aloittaa. Uusi hella kytkettiin käyttöön nykyiseen keittiöön ja ahtaampaa vaan on, mutta kyllä se uusi keittiö joskus valmistuu, mä lupaan (itselleni). Uusi hella on muuten hyvä, 60 cm leveä induktioliesi ja kiertoilma uuni. Isolle porukalla hyviä ominaisuuksia. Harjoittelin leivän valmistusta uunilla ja hyvää tuli. Pidän erityisesti Namasten sekaleivästä (ohje Sikke Sumarin blogista).

Helmikuussa piti laittaa yläkerran aula kuntoon, jotta voi ruokailuhuoneesta siirtää tavaraa pois remontin tieltä. Helmikuu menikin sitten sairastella. On se kumma miten pitkään viisi henkiseltä perheeltä kestää tulla terveeksi.

No nyt on maaliskuu mennyt sitten yläkerran aulaa laittaessa. Joskus piti päästä yläpohjaan laittamaan tuuletusputkia ja mä en katon kautta sinne uskaltanut. Kattoluukulle ei ole tikkaita eikä siltaa. Pudotusta on katonreunalta n. 8 metriä. Vaihtoehdoksi jäi siis aulan katosta läpimeno.Siinä tuhoutui sitten kattopaneelia, joka oli kyllä huonossa kunnossa muutoinkin. Siitä oli joku toinen mennyt läpi 80-luvulla huopakaton vuotaesssa ja kyseinen kohta oli paikattu rumasti ja se jo retkotti vähän miten sattuu. Kattoa paneloidessa totestin, että päätypontattu paneeli on nerokas keksintö. Hukkapätkiä ei jäänyt vaan kaikki meni käyttöön.


Katon jälkeen olikin vuorossa seinien maalaus. Seinät sai samaa maalia kuin portaikko ja kuisti. Läpikulkutiloja kaikki joten mielestäni niihin sopii sama tyyli. Kattoon oli alunperin tulossa valkoinen maali kuten portaikossa, mutta sitten keksittiin kokeilla samaa harmaata vahaa kuin kylpyhuoneen katossa. En ole vielä ihan vakuuttunut lopputuloksesta, mutta maalataan tarvittaessa yli.


Lapset ovat haaveilleet liitutaulusta. Lastenhuoneeseen kuljetaan aulasta ja jatkossa lapset voivat piirtää seinään, sillä aulan hormi maalattiin liitutaulumaalilla. Vielä vaatii yhden kerroksen maalia, jotta tulee tasaisempi.


Aulan ikkunoiden alle nikkaroin ikkunalaudan 48*198 höylätystä lankusta. Minun makuuni tuosta tuli hieman liian syvä, mutta puoliso tykkää. Pintaan ajateltiin harmaata vahaa.




Ovien ja ikkunapuitteiden maalaus, listoitus ja lattian maalaus on vielä tekemättä sähkötöiden lisäksi. Aulan parissa puuhatessa aloin myös maalaamaan portaita. Nyt on joka toinen askelma maalattu kertaalleen.


Keittiön remppaa pohdin eilen ja pelkkiin purkutöihin ja seinien maalaukseen laskin menevän ainakin 9 päivää. Se tarkoittaa jo neljää viikonloppua. Remppajarruun nro. 4 on aikaa enää 7 viikonloppua. Taitaa vauva valmistua ennen uutta keittiötä.

7.2.2015

Talviurheilua!

Siitä on yli kymmenen vuotta, kun viimeksi olen käynyt rinteessä laudan päällä. Lähempänä 11-12 vuotta siitä on. Lumilauta oli ensin vanhempieni kellarissa ja sitten viimeiset vuodet sivuvintin perimmäisessä nurkassa. Monta talvea olen kuvitellut lähteväni laskemaan, mutta ajatukset ovat harvoin muuttuneet puheeksi ja ne harvat puheet teoiksi.

Jostain nyt on löytynyt uutta virtaa. Pari viikkoa olen lapsille etsinyt lumilautaa ja nyt se sitten löytyi. Ajatus oli, että itse opettaisin pojat laskemaan. Ostamisen jälkeen aloin pohtimaan omia taitoja. Vieläköhän se onnistuu? Miten käännökset menikään? Sitähän on sidottu lautaan kiinni ja sitten pitäisi vielä laskeakin. Päätin siis käydä ensin harjoittelemassa itse. Kaksospojat lähtivät mukaan stigan kanssa. Suljetun laskettelukeskuksen rinteillä oli helppo harjoitella poikien nauttiessa mäenlaskusta. Sieltä se jostain lihasmuistista aika nopeastikin tuli. Pari kertaa tuli kaaduttua, mutta se kuuluu asiaan. Eihän se laskeminen vielä kovinkaan rennolta varmasti näyttänyt ja lihaksetkin saattoi olla ihmeissään, että mitä täällä tapahtuu. Se vaikein osuus on kuitenkin takana, nimittäin lähteminen.


4.2.2015

Keittiöremontti alkaa leikkuulaudoista

Loppu syksy ja alkutalvi meni sairastellessa ja lepäilemällä. Vaihteen vuoksi oli hyvä vain loikoilla ja puuhastella lasten kanssa. Joulun alla harjoiteltiin kynttilöiden valamista. Mukavaa puuhaa sekin. Nyt on kuitenkin levon aika ohi.

Pikku hiljaa olen alkanut puuhastella. Yläkerran aulan kattopaneelit on haettu ja ne olisi tarkoitus asentaa mahdollisimman pian. Keittöremontti on edennyt lähinnä ajatuksissa. Jotain tavaraa on myyty pois tulevan keittiön alta ja hiljakseen tyhjennetty huonetta keittiön tieltä. Keittiön tekeminen on kuitenkin aloitettu. Nimittäin puretun keittiön leikkuulaudat olivat kelvottoman huonossa kunnossa. Niissä oli jo reiät, sillä niin aktiivisesti niitä oli käytetty 58 vuoden aikana. Uudet leikkuulaudat ovat täysi puiset, joten reikää niihin ei ihan heti synny. Materiaalina on koivu. Kädensijat pitää ensi kerralla hioa ja sitten onkin vuorossa niiden liimaus paikoilleen ja leikkulautojen viimeistely hiomalla ja öljyämällä. Sen jälkeen ne ovat valmiit odottamaan käyttöönottoa.

Keskellä alkuperäinen


23.10.2014

Keittiöhaaveita

Keittiön vanhat kaapit
Me olemme haaveilleet uudesta keittiöstä jo pari vuotta. Nykyisessä keittiössä on hyvää ainoastaan vanhat kaapit, joissa on paljon säilytystilaa. Tuohon jääkaapin paikalle tein joskus hyllyjä, joissa on nyt keittiökoneita, mikro ja muuta tavaraa. Isompi jääkaappi seisoo huoneen vastapäisessä nurkassa.

Meidän perhe on nyt viisi henkinen ja ei saada tähän nykyiseen keittiöön millään tavalla järkevää ratkaisua aikaiseksi tälle kokoonpanolle. Vajaa 13 neliömetriä on vain liian vähän. Ruokapöytä meillä on keittiön viereisessä huoneessa, joka on tällä hetkellä ruokailuhuone. Kyseinen huone on kooltaan 16 nelilömetriä. Eli keittiö-ruokailu toimintoihin käytetään noin 29 neliömetriä. Ideana on siirtää keittiö ruokailuhuoneeseen ja tehdä keittiöstä makuu/vieras/askarteluhuone. Nuo vanhat kaapit saavat jäädä, sillä niissä on hyvin säilytystilaa esimerkiksi puolison kangasvarastoille.

Hella ja hana on vaihtunut vuosien aikana.
Kuva on otettu muuton aikaan yli viisi vuotta sitten.

Keittiön siirto ruokailuhuoneeseen on sikäli mahdollista, että tulevan keittiön alla on sauna ja pukuhuone, jossa viemärit ja vesiputket kulkevat eli ovat siis lähellä valmiiksi.Tulevassa keittiössä on neljä korkeaa kaappi, joita voidaan hyödyntää uuden keittiön säilytystilana. Paikka todennäköisesti vaihtuu.

Vanhat kaapit ruokailuhuoneessa.
Isäntä itte sai tehtyä yhden leuankin.
Olemme aina haaveilleet uusvanhasta keittiöstä eli keittiöstä, jossa kaapistoina on muualta puretut vanhat kaapit. Puiset ja mielellään 50-luvulta. Tasot voisi työstää itse tai ostaa jostain edullisesti. Minua kiinnostaisi erittäin paljon tehdä betoniset työtasot itse. Toinen vaihtoehto mitä olen mielessäni pyöritellyt on tasojen nikkarointi koivusta. Pitää vielä selvittää miten puutyökurssin tilat antavat tähän mahdollisuuden.

Välillä jo luovuimme näistä ajatuksista ja päätimme hakea keittiön Ikeasta. Nythän ovat keittiöviikotkin käynnissä ja lahjakortteja tulisi ovista ja ikkunoista. Ikean suunnitteluohjelmalla piirsimme monena iltana keittiötä ja päästiin ihan kivaan lopputulokseenkin. Ongelmaksi muodostui se, että rahalle on niin paljon käyttökohteita ettei ole järkevää sijoittaa suuria summia keittiöön.

Viimeisin hahmotelma keittiöstä Ikean kaapeilla.

Oikeastaan tosi hyvä, että suunnitelmat Ikean keittiöstä kariutuivat rahan puutteeseen. Keittiöstä ei olisi tullut sellaista mitä olemme halunneet. Muutaman päivän pettymyksen jälkeen muistui mieleen, että ostimme kylppäriä tehdessä Pukkilan pihamyyjäisistä mieleisiä keittiön välitilan laattoja. Ne löytyivät kellarista ja siitä se haaveilu sitten taas lähti. Toriin katsastamaan keittiökaappitarjontaa ja kuinka ollakkaan, pari tuntia aiemin samana päivänä oli lisätty ilmoitus annettavista 50-luvun keittiönkaapeista. Ne on meille varattuna ja purkumaan pääseen marraskuussa. Äidin ja isän kerrostalohuoneistosta otettiin jemmaan jo aiemin samanlaisia kaappeja eli nyt meillä on kaapinrunkoja riittävästi.

Edessä on siis keittiöremontti jossakin vaiheessa. Paljon on tekemistä, sillä ruokailuhuoneesta pitää purkaa kulunut koivuparketti, purkaa kaapistot, laskea kattoa 50 mm, siirtää ilmalämpöpumppu olohuoneeseen, vetää sähköt ,viemärit ja vesiputket uusiksi. Kaapistojen kunnostaminen ja maalaus on oma urakkansa. Hyvää tässä on se, että voidaan käyttää nykyistä keittiötä koko remontin ajan eli remppa voi huoletta kestää siis monta viikkoa, kuukautta (tai vuotta).

14.10.2014

Omenamehua itse puristamalla

Osa omenasadosta
Tänä vuonna omenasato oli hyvä. Omenoita on riittänyt syötäväksi ja piirakoihin sekä soseisiin. Viime vuonna ostin omenamehupuristimen ja tänä vuonna on tehty tuoremehua useamapana iltana. En ole lisännyt mitään säilöntäaineita mehuun vaan olen sen pakastanut ja osa on tietysti jo juotu. Tämän syksyn kokemuksella sanoisin, että reilusti kypsistä omenoista saa vähämemän mehua kuin hieman kovista omenoista, mutta tämä on mutu-tuntumaa ja vaatii jatko mutuilua.

Ensin omenat pitää pestä. Itse suoritin isojen määrien pesun kylpyhuoneessa. Pesun jälkeen onkin vuorossa omenojen murskaus hedelmämurskaimella. Meidän murskain vetää kerrallaan 7 litraa omenoita tai näin ainakin lueteltiin ominaisuuksissa. Omenoiden murskaus oli huomattavasti nopeampaa ja tehokkaampaa, kun ne ensin pilkkoi neljään osaan. Samalla oli helppo poistaa huonot kohdat. Murskasin omenoita reilusti kunnes omenamurskaa oli noin 30 litraa.

Omenat murskaisemassa

Omenoita murskattuna

Murskauksen jälkeen oli aika käydä puristamaan mehua. Tässä auttaa tukeva mehupuristin. Omani vetää 18 litraa ja on halvimmasta päästä. Suosittelen vähän kalliimpia malleja, joissa on ajateltu puristamista pidemmälle. Puristimeen asetetaan siiviläpussu, jonka sisään omenamurska kaadetaan tai kauhotaan. Siiviläpussin reunat taitetaan omenamurskan päälle ennen puristamista tai muuten pussi repeää. Puristaminen vaatii loppua kohden jonkun verran voimaa. Lopuksi nautitaan tuoreesta omenamehusta. Yhdellä kerralla tein noin 7 litraa mehua samalla, kun katsoin televisiosta ajankohtais ohjelmia.

Omenamurska siiviläpussissa puristimessa.
Valmiina puristettavaksi

Omenamehu valuu nokkaa pitkin astiaan.

28.9.2014

Ai, oliks mul joku blogi vai?

Mä olen töissä mukana monessa eri projektissa ja kaikki on vielä eri aiheesta. Sitten ois vielä ne rutiinit. Aivoje asennoiminen aiheesta toiseen tuottaa jo hankaluuksia. Kotona tekis mieli vain vajota sohvalle ja tuijottaa telkkaria tai pelata pleikkaria. Aina on kuitenkin kotitöitä ja remonttia, ja jos käy niin kivasti, että jotain saa valmiiksi niin muutama uusi homma odottaa jo tekijäänsä. Loputon on tämä ruuhakvuosien työmäärä. Tämä blogi on tuntunut olevan liikaa tähän tilanteeseen. Ja toisaalta niin monet kirjoittaa ihan näistä samoista jutuista. En ole nähnyt blogin päivitystä kovinkaan tarpeellisena. Toisaalta aloin pitämään blogia sen takia, että se toimisi myös jonkinlaisena päiväkirjan tapaisena. Monta juttua on täältä tarkistettu jälkikäteen eli herätelläänpä henkiin tätä julkista tekemisen päiväkirjaa.

Tänään nostettiin pottuja. Alla isoin peruna koskaan (siis mun kasvattamana). Lajike on timo. Kiva, että perunojen koko on kasvanut vuosien varrella. Alun naurettavan pienien perunojen sijaan saadaan jo ihan mukavan kokoisia perunoita. Maa on voimistunut kiertoviljelyn ja katteiden avulla. Ja se matojen määrä mikä tuolla nykyään möyryää on ihan huikeen siisti juttu. Enpä ikinä ajatellut, että matojen määrä pellossa vois olla jotenkin siistiä, mutta on se! Ihan oikeesti!

Tulossa juttua ainakin omenamehun valmistamisesta.