Pihalla tehtyä

Kesällä olisi ehkä kaikkein järkevintä keskittyä remontointiin, esimerkiksi yläkerran aulan tai ikkunoiden ulkopuitteiden kunnostukseen. Alakerran vessa, keittiö, ruokailuhuone ja moni muu paikka kaipaisi tekijäänsä, mutta mä nyt vaan kesäisin viihdyn ihan liian hyvin ulkona ja puutarhassa. Viime syksynä vakuutin ja vannoin itsekseni, että ensi kesänä keskityn remontoimaan ja en lainkaan pihaan ja puutarhaan. Ei kai ihminen minkään itselle voi.

Muutama viime päivä on kulunut kivimuurin kimpussa pihalla. Mä kavoin heinittyneen perannapenkin kivimuurin päältä pois ja olen istuttanut uusia perennoja tilalle. Ostin kolme maanpeittoruusua (Summerwind), jotka istutin muurin päälle pation kohdalle. Ruusussa on kauniit pinkit kukat. Niiden viereen siirsin äidin pihalta akileijoja ja ruusujen eteen kurjenpolvea. Lisäksi muurin päälle istutettiin malvaa edellisten kaveriksi, kuunliljoja, pallotuija ja muutamia muita. Pihaportaiden päälle rakensin pergolamaisen portin ja sen juurelle istutin köynnöshortensian ja loistokärhön (Jackmanii). Portaiden toisella puolella on vanhastaan betoninen allas, joka oli täytetty ja siinä meillä kasvoi pikkutalviota. Kaivoin mullat pois (ja käytin sen muuten tuossa muurin päällä) ja altaan kunnostus on vielä edessä. Tähän tulee meidän puutarhan vesiaihe kuten siinä on ennen ollutkin. Altaan taakse istutin kurjenmiekkoja ja kuunliljoja.

Nyt heinäkuussa jaetut taimet näyttävät kovin nuupahtaneilta ja onnettomilta. Kokemus kuitenkin sanoo, että ne ensi kesänä sieltä nousee (toivottavasti kans nousee). Jaloangervo kukkii viininpunaisin kukin juuri nyt.

Helmi ei uutta kesää nää.

Pentuna

Degeneratiivinen myelopatia, sanahirviö joka tarkoittaa etenevää selkäydinrappeumaa. DM:ssä selkäydinnesteiden välittäjäaineiden toiminta alkaa heiketä, jolloin aivojen lähettämä viesti ei etene selkäydintä pitkin jalkoihin kuten pitäisi. Lopulta toiminta lakkaa kokonaan. Tauti oireilee takajalkojen toiminnassa.

Helmi on ensimmäinen oma koirani. Helmi täyttää elokuun lopussa yhdeksän vuotta. Helmille on tehty geenitesti muutama vuosi sitten, joten osasimme odottaa sairauden puhkeamista. Houmasimme sairauden ensi oireet helmikuussa. Varpaat maata vasten ja koira ei korjannut tätä epämiellyttävää asentoa. Nyt sairaus on edennyt vaiheeseen, jossa Helmillä käytetään lenkkareita, koska muuten kynnet kuluisivat pois. Oireita on toistaiseksi havaittu vain oikeassa takajalassa. Koira ei itse tunne lainkaan kipua ja on iloinen kuten ennenkin. Silti jotain muutosta on tapahtunut ja Helmi itsekin tajuaa ettei kroppa pelaa kuten pitäisi. Osin myös sopeutunut tilanteeseen, esim. täyskäännöstä tehdessä ei edes yritä liikkuttaa huonompaa jalkaa vaan kääntää itsensä sen ympäri jalan pysyessä maassa.

Vaikka Helmillä sairaus tuntuu etenevän hitaasti, luulen ettei Helmi uutta kesää nää. Yritetään siis nauttia tästä ajasta mitä meillä on.

Tää on mun keppi!
Kuva J-P Hoskari.

Helmi karkaa aina aitauksesta kun tulen töistä kotiin. Vielä jaksaa sairaankin jalan kanssa hypätä aidan yli. Helmi seilaa jatkuvasti tiellä kun tehdään kotiaskareita ja se saa välillä minut erittäin ärtyneeksi. Silti Helmi antaa rakkautensa ehdoitta. Ulkona ollessa Helmi haukkuu kaikki ohi kulkijat ja taas se haukutaan pystyyn ja Helmi vaan rakastaa. Helmi varastaa ruuan pöydältä ja sitä sanotaa Kelmiksi. Helmi heilauttaa häntää ja pukkaa kuonollaan kyynärpäätä kertoen, että tässä olen valmiina rapsutettavaksi ja taas minä ärsyynnyn kun just hakemani kahvi läikkyy yli kupista. Helmi putsaa Huugon korvat ja silmät. Helmi nauttii leikkimisestä. Heitä jotain ja Helmi hakee. Vetoleikit on erittäin mieluisia. Niissä isäntäkin hengästyy. Helmi ei halua olla koira-aitauksessa vaan mieluummin siellä missä kaikki muutkin. Kohta alkaa loma ja pääsemme Itä-Suomeen mökille. Mökillä Helmi saa nauttia lempipuuhastaan uimisesta. Helmi hyppää veneestä kun lähestymme mökkisaaren rantaa ja ui loppumatkan perille. Mökillä voi olla jatkuvasti vapaana ja kulkea siellä missä muutkin.

Helmi on ihan helmi!

Talvenriemua

Perunaa, nam!

Nyt sitä saa oman maan pottua. Muutamassa taimessa oli jo isompiakin. Uudet perunat ovat mielettömän maukasta herkkua.

Pieni mansikkamaa

Puolisoni siemenistä kasvattamat mansikantaimet kaipasivat sijoituspaikkaa. Taimia on kaikkiaan 51 kappaletta. Kasvihuoneessamme on jokseenkin iso "sokkeli" ja se on kaivannut mielestäni lehtivihreää kaverikseen. Olin ajatellut paikkaan jotain matalakasvuisia perennoja, mutta mansikantaimet sotkivat suunnitelmani. Paikka on kasvihuoneen pohjoisseinustalla, mutta kuitenkin aurinkoinen ja suojaisa. Toivottavasti sopii mansikoille hyvin. Mansikka on kuukausimansikka nimeltään Mignonette.

Löysin sahalta edullista 145mm *18mm ö-luokan höylättyä lautaa pilkkahintaan. Ostin sitä mansikkamaata varten jo pari viikkoa sitten. Nyt oli siis paikka, tarvikkeet ja aikaakin tehdä asialle jotakin. Niinpä perjantai-iltana kävin tuumasta toimeen.

Ensin rajasin alueen lapiolla ja kaivoin nurmikon ylös. Sen sijaan, että olisin kärrännyt nurmikon ja hyvän multavan maan pois, päätin jättää sen paikoilleen nurmikko maata kohti ja juuret taivasta. Tässä kuvassa tilanne ei vielä ole toki kuvatun kaltainen. Ensin nikkaroin laatikon ja asettelin sen paikoilleen. Laatikon sisäpinnan vuorasin multasäkeille ja sitten asettelin nurmikkopalat laatikon pohjalle.

Laatikko löysi paikkansa

Kun laatikko oli muovitettu sisäpinnoista ja nurmikon palaset käännetty juuret kohti taivasta, levitin pohjalle pahvia ja sanomalehtiä ja päälle kärräsin lehtikompostista multaa. Tuossa meidän mullassa on jonkin verran rikkaruohoja, mutta ehkäpä mansikkamaan kate pitää ne kurissa. Lisäsin vielä puolitoista säkkiä ostomultaa kun jäi hieman vajaaksi täyttö.

Mullan lisäystä

Multapinnan tasaus onnistuu helposti haralla.

 Mansikkamaan kanssa tein periaatteideni vastaisesti ja ostin katteeksi muovistakatetta. Orgaanista katetta ei vaan nyt ole riittävästi ja rikkaruohoinenkompostimulta kaipaa katetta väkisinkin.  Katteen levittämisen jälkeen mallattiin taimia paikoilleen. Lopuksi minä puhkoin katteeseen reiät ja puoliso istutti mansikantaimet. Kuukausimansikalle riittää pienemmät rivi- ja taimivälit.

Mansikat istutettuna. Osa kukkii jo!
Minulla on isorisukasa odottamassa oksasilppurin  vuokrausta. Oksasilpulla ajattelimme naamioida mustan katekankaan. 

Urakan aikana kesäilta vaihtui yöksi. Puurtamisen lopuksi oli mukava juoda viinilasillinen kuistilla kahdestaan nauttien linnun laulusta ja kesäyön vaimeista äänistä.

Aamuauringon noustessa nautittu tomaatti eli tilannekatsaus hyötykasveihin

Sato alkaa kypsyä. Amppeliminitomaatin hedelmät punertavat ja olen tällä viikolla joka aamu syönyt yhden makean tomaatin ennen töihin lähtöä. Kesäkurpitsat kasvavat ja kukkii komeasti. Maissiin on tullut paljon tähkiä ja niiden satokypsyyttä odottelen. Puoliso kasvatti siemenistä mansikantaimia ja niille pitäisi nikkaroida penkki ja hoitaa istutus mahdollisimman pian. Taimia oli lähes viisikymmentä. Porkkanat ja punajuuret kypsyvät kasvimaalla. Viikonloppunan aion katsoa perunoiden tilanteen. Onko kasvaneet pelkät varret vai saadaanko satoakin? Sipulit ovat kasvaneet ja niistäkin päästään nauttimaaan. Kasvihuoneessa chilit ja paprikat ovat kasvaneet pienet hedelmät. Munakoisokin on kukkinut ja uusi nuppu on ilmestenyt. Saadaankohan me omaa munakoisoa, jännä nähdä.

Myin järjestelmäkamerani pois ja ostin tilalle Canon PowerShot G15 kameran. Sitä odotan saapuvaksi. Myin järjestelmäkameran pois monestakin syystä joita en nyt tässä erittele. Halusin tuollaisen järeämmän pokkarin jolloin voi itsekin vaikuttaa enemmän kuvaukseen. Uuden järjestelmäkameran ostan sitten joskus myöhemmin kun sille on taas enemmän aikaa.

Minitomaatti, kesäkurpitsa, kasvihuoneen runsautta, mansikantaimet ja minimaissi.

Lyhyt johdatus kateviljelyyn

Luonnossa ei ole paljasta maata. (okei ehkä aavikko voidaan katsoa paljaaksi maaksi) Tästä huomiosta on kateviljely saanut alkunsa. Katteeton maa on suojaton. Sillä ei ole suojaa sateelta, tuulelta eikä auringolta. Se on altis menettämään ravinteensa.

Kateviljelyssä on ideana, että maata ei tarvitse muokata vaan pinnalle lisätään aina orgaanista ainesta: lehtikariketta, ruohosilppua, kaislaa, olkea, puuhaketta ynnä muuta sellaista.  Kateviljelyn äiti Ruth Stout ei käyttänyt lainkaan kompostia, ei edes keittiöjätteelle. Hän vei kaiken suoraan kasvimaalle.

Maatuessaan eloperäinen kate tuottaa lämpöä ja lisää maan humuspitoisuutta. Kate lisää pieneliöitä ja jotka taas lisäävät maan ilmavuutta. Madot syövät katetta ja kaivelevat maahan käytäviä, joista vesi pääsee kasvien juurille. Kun kate kulkee matojen läpi, muuttuu se samalla ravinteikkaaksi hyväksi mullaksi. Kate pitää maan myös kosteana ja kastelutarve vähenee. Kate auttaa pitämään rikkakasvit kurissa. Kun katetta on tarpeeksi ei rikkakasvit jaksa kasvaa sen läpi. On helppo nyppiä ne rikkaruohot, jotka jaksavat puskea itsensä katteen läpi.

Katetta tulisi olla 10-20 cm ja mielellään enempikin. Katetta levitetään ainoastaan lämpimään maahan, sillä aikainen katteen levitys hidastaa maan lämpenemistä. Katetta voidaan pitää ympäri vuoden, jolloin vältytään maan muokkaamiselta. Keväällä istuttaessa taimia katetta siirrettään sivuun ja istutuksen jälkeen kate levitetään taimen ympärille. Suorakylvössä kate siirretään sivuun ja varmistetaan kasvuun lähtö, ennekuin kate levitetään taimen ympärille.

Vaikka tein viime kesänä puutarhan eloperäiselle ylijäämainekselle (jätettähän se ei ole) kompostin niin en ole käyttänyt sitä tänä vuonna lainkaan. Kaikki puiden lehdet on joko muokattu kasvimaahan tai levitetty katteeksi. Ruohonleikkuriin ostin kerääjän, jonka avulla saan ruohosilpun talteen ja kasvimaalle katteeksi.

Meidän pihan antimilla ei katetta riitä joka paikkaan, eikä edes 10 cm ole niissä paikoissa missä sitä on. En ole myöskään lähtenyt ostamaan katetta vaan ajatellut, että sillä tullaan toimeen mitä on. Kesäkurpitsan kanssa huomasin selkeän eron. Aiemmin ennen kateviljelyä kesäkurpitsoja tuli nihkeästi. Vuosi sitten varauduimme asiaan kasvattamalla kesäkurpitsoita useamman taimen. Kohopenkkiin muokattiin lehtikariketta ja pidettiin koko kesä katetta ja satoa tuli. En ole asiaa tutkinut sen tarkemmin, mutta omasta mielestäni kasvimaalla on nykyään paljon enemmän pieneliöitä kuin aikaisemmin. Käsittääkseni katetta voi lisätä kaikille kasveille, mutta sipulista en ole varma. Se kun istutetaankin niin, että osa sipulista jää maanpinnan yläpuolelle. Tänä kesänä osalla sipuleista olen laittanut katetta ja osalle en. Sanovat, että savisilla mailla hyödyt näkyvät vasta kolmen vuoden kuluttua.

Paljon tietoa kateviljelystä kirjassa Ruth Stout & Ingrid Olausson, Vaivatonta puutarhanhoitoa, Kateviljelyn opas, Otava 1986.

Koristekurpitsan katteena lehtisilppua ja perunalla ruohosilppua

Oman maan herkkuja odotellessa

Kesäkuu on jo puolessa välissä ja odotan kiihkeästi, että pääsen syömään oman maan kesäkurpitsaa, tomaattia, kurkkua ja vaikka mitä muuta. Rastasverkot on levitetty marjapensaiden päälle, jotta sato ei menisi parempiin nokkiin. Kasvihuone on täyttynyt vahva vartisista tomaateista, munakoisosta, kasvihuonekurkusta, luffassa ja ananaskirsikasta. Tänä vuonna kaikki tuntuu kasvavan paremmin kuin koskaan aiemin. Kasvimaalla on vielä hieman tyhjää tilaa. Isältä sain itäneitä perunoita ja niistä sain paria riviä kasvimaan täytettä. Vielä ehtii laittaa myös porkkanaa, naurista, pinaattia ja retikkaa. Uusinta kylvöjä voi tehdä salaatilla, retiisillä ja mangoldilla. Sateet varmistivat, että tekiminen ei lopu eli kitkemistä riittää. Meidän nurmikoilla ei tuoteta katetta tarpeeksi nopeasti, jotta sitä riittäisi kaikkialle riittävä määrä.

Omaa satoa odotellessa voi surffailla netissä ja etsiä lisää tietoa kasvimaan hoidosta. Permakulttuuriin perehtyessä löysin videon mikä kertoo perheestä, joka tuottaa satoa 2 700 kiloa 400 neliön kokoiselta kaupunkipihalta. Kuulostaa uskomattomalta. Katso video tästä. Olisipa mahtavaa valjastaa koko oma piha ruokatuotantoon. Ehkäpä sitä sitten ajan kanssa oppii ja innostus vaatii valtaamaan uutta tilaa pihasta juuresten ja kasvisten tuottamiseksi. Voikohan kaava-alueella pitää kanoja?

Perunaa ja puolikas riehaantunut hovawart Helmi. Perunakin on jo alkanut kukkimaan.

Minimaissi, kesäkurpita ja niin mahtavan tuoksuinen ja makuinen suklaapiparminttu