Päivänlilja jää tarha-alpin jalkoihin. Siirtotöitä luvassa. |
juhannusruusu |
Etätyöpäivän aamu ja ulkona on hiljaista. Lähden kierrokselle ihmettelemään mitä puutarhalle kuuluu. Tasan kuusi vuotta sitten saatiin avaimet käteen ja aloitettiin muutto. Täällä näytti silloin erilaiselta. Kukkapenkkien reunuskivet olivat hautautuneet maahat. Rikkaruohot olivat ottaneet vallan monessa kohtaa. Toinen kasvimaista oli jätetty huoltamatta ja heitelty vain herneitä kasvamaan. Lannoituksen vuoksi sanoi entinen isäntä. 47 vuotta pihaa hoitanut pariskunta muutti kerrostaloon ja itku silmässä luovuttivat paikan meille. Sanoin, että aion remontoida vanhaa kunnioittaen. Se taisi helpottaa vanhaa isäntää.
Nyt paikka näyttää vähemmän heiltä ja enemmän meiltä. Peruselementit on kuitenkin samat. Paljon marjapensaita, kasvimaat on paikoillaan ja omenapuutkin hengissä. Meillä kun oli silloin muuton jälkeen huoli, että miten saadaan kaikki pysymään hengissä. Niin sitä vaan ihminen oppii uusia taitoja ja kehittyy vuosi vuodelta. Alussa en muistanut kukkien nimiä millään. Nyt ihmettelen, jos jonkun kukan nimi ei nouse heti mieleen. En tiennyt, että nauttisin puutarhasta näin paljon. En koskaan kuvitellutkaan, että osaisin ja pitäisin puutarhan hoidosta. Toisten pihoilla kasvit vain oli ja niillä ei ollut suurta merkitystä minulle. Nyt puutarha on osa hyvinvointiani. Se lievittää stressiä ja antaa aikaa ajatella asioita. Se pitää huolta kropastani teettämällä töitä. Se antaa hyvät piilot leikkeihin. Se antaa lepopaikan. Se antaa puitteet hiilillä grillaamiseen ja aterian nauttimiseen. Se vaan antaa niin paljon. Jokaisella pitäisi olla puutarha.
Etätyöpäivillä on merkitystä hyvinvoinnilla. Työt on mukavampi aloittaa, kun ei ole ollut kiire mihinkään. Olen nauttinut rauhallisesta kävelystä, kukkien kauneudesta, hiljaisuudesta ja hengittämisestä. Olen rentoutunut ja lievittänyt stressiä. Tästä tulee hyvä päivä.
kurjenpolvi |
kurjenmiekka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei,
kiva juttu, että kommentoit tätä blogijulkaisua.