Salkopavusta kohta satoa

Puoliso oli jostain lukenut, että salkopavun esikasvatus aloitetaan maaliskuussa. Niinpä hän maaliskuussa kylvi salkopapua ruukkuun. Ollaankin sitten oltu pavun kasvun kanssa vähän kiipelissä. Isompaa ruukkua, tukikeppiä, tukikeppien jatkamista jeesusteipin ja uusien keppien kanssa. Lämpimät ilmat ois enemmän kuin tarpeen, jotta voisimme istuttaa salkopavun ulos. Salkopapu pukkaa jo nyt meille satoa. Pisin palko on jo kolme-neljä senttinen. Kivahan se on saada aikaista satoa!

Kukkotappelu

Keskeneräinen -blogin innoittamana muutama kuva fasaanien reviiritaistoista. Itse en osaa tarinoida hauskasti lintujen elämästä kuten Keskeneräinen blogissaan kirjoittaa. Kerron kuitenkin hieman kuvien taustasta. Tänään vietin etätyöpäivää. Olin hakemassa aamukahvia, kun keittiön ikkunasta katsoessa näin kolme fasaania yläkasvimaalla. Kukko sulkineen seisoa kohopenkin päällä ja katseli kahden kanan touhuja. Lähdin hakemaan kameraa ja tilanne oli ohi. Päätin kuitenkin olla jäämättä ilman kuvaa. Hiippailin ovesta ulos ja fasaanit vetäytyivät kohti puistoa. Kiersin heidän selustaan taka vasemmalta. Pusikosta kuului kahinaa ja näin toisen kukon, jolla ei ollut pyrstösulkia juoksevan kohti puistotietä. Pyrstösulallinen lähti perään ja sai karkulaisen kiinni puistotiellä. Minä hiippailin perässä ja ikuistin kahden fasaanikukon reviiritaiston.

Painajainen

Näin viime yönä inhottavaa painajaista. Kaupungin kaavoitusvirastosta tulivat kertomaan, että talomme takana olevaan puistoon rakennetaan kerrostalo ja meidän tontista pakkolunastetaan sitä varten osa. Yritin selittää, että eihän siihen voi rakentaa. Maata pitäisi tuoda monttuun ja sehän on kaavoitettu puistoksi. Ja miten käy lintujen ja oravien. Mitä tapahtuu meidän maisemalle. En halua, että ihmiset kerrostalon ikkunoista tuijottaa meille sisään. Haluan aamupalaa syödessä ja kahvia nauttiessa katsella lintujen ja oravien touhuja. Mikään selitys ja vastustus ei auttanut. Virkamiehet olivat päättäneet, että siihen mahtuu hyvin yksi kerrostalo. Yritin vielä, että pientaloalueelle yksi kerrostalo. Miten typerältä se näyttää. Ei auttanut ei. Lopulta herätyskello pelasti minut piinasta.

Pelko jäi kalvamaan selkäydintä. Entäpä, jos joku joskus keksii jotakin niin typerää.

Eilen ei napostanut laittaa pottuja multaan sillä aamulla tilanne näytti tältä:

Takatalvi tuli Kanta-Hämeeseen 5.5.2014.

Tänään auringon paisteessa annettiin akka-auran laulaa ja laitettiin siemenperunat multaan. Siitä ei ole nyt kuvaa, sillä en jaksa lähteä enää sitä ottamaan. Olo on väsynyt. Huhtikuu oli vissiin liian rankka.

Puutarhurin kevät on työn täyteinen

Tarkistin tänään, milloin laitoin timot itämään ja johan siitä on 12 päivää. Huomenna pitäisi timot saada multaan kasvamaan uutta perunaa. Tuommoiset tanakat ja lyhyet idut pottuihin on kasvaneet. Kai se kasvu siitä hyvin lähtee. Idätyksen aikana ei olla maattu pelkästään sohvan pohjalla. Toki sielläkin on tullut vietettyä aikaa iltaisin ja viikonloppusin aina kahvin ja ruuan yhteydessä. Kasvimaat on muokattu uutta kautta varten. Alakasvimaan ympäriltä lapion maata, jotta saatiin selkeämpi raja kasvimaalle ja "nurmikolle". Toiveena, että nurmikko ei pyrkisi kasvamaan kasvimaalle ja nurmikolta leviävät tuholaiset jättäisi potut rauhaan.

Pari uutta penkkiä hyötykasveille perustettiin myös. Toinen vanhaan betoniseen vesialtaaseen, jonka tyhjensin viime kesänä ajatellen siihen vesiaihetta. Altaassa ei vesi pysynyt ja en sitä halunnut lähteä kunnostamaan. Siispä vuorasimme pohjan ja reunat eristeellä ja kannoimme pohjalle risuja ja lehtiä.

Sitten olikin vuorossa puutarhakompostin kääntö ja kaksi vuotta muhineen kompostin hyödyntäminen. Rakensin vanhoista lattialankuista ja kanaverkosta seulan (pieni silmäinen verkko olisi paljon parempi, mutta nyt mentiin sillä mitä löytyi) ja seuloin melkoisen kasan multaa/kompostia ja kiikutin betonialtaaseen. Piti vielä lisätä pari säkkiä ostomultaakin. Betonialtaaseen tulee yrttipenkki, sillä se on keittiön lähellä.

Toinen uusi penkki hyötykasveille tehtiin yläkasvimaalle. Penkin kohdalla kasvoi ennen joku piisku. Se oli ihan kiva, mutta vuohenputkea vastaan se ei pärjännyt. Kaivoin ylös ja seuloin mullan juurista mahdollisimman tarkkaan. Kaivoin noin 30 cm syvän kuopan ja pohjalle hain Seija-myrskyn kaataman lahon koivun jäänteet. Sen päälle haravoitiin paljon lehtiä ja koivun oksia/risuja. Sitten tuhlattiin penkkiin loput keittiökompostin tuotokset ja lapioitiin seulottu multa takaisin päälle. Olisi tuo voinut olla enemmänkin koholla, mutta saa nyt luvan kelvata. Puoliso reinusti penkin kivillä eli eipä ole sitä kivikasaa enää nurmikolla riesana. Tähän penkkiin ajateltiin avomaan kurkkua. Vieressä olevaan tasamaahankin laitetaan jotain kasvamaan.

Ja kolmantena, mutta ei vähäisimpänä, on pientä hautakumpua muistuttava penkki raparperille. Tämä penkki on aurinkoisella paikalla kahden mustaherukkupensaan välissä.

Aleksandra-talvivalkosipulin itusilmuja

Tänään posti ne kiikutti. Kiitos Kaarina Davis. Kaarinan ohjeiden mukaan kunnostin maan: poistin rikkaruohojen juuret, lisäsin kompostia, kalkkia ja lannan sijasti lannoitetta, sillä lantaa millä lannoittaa meillä ei ole. Kastelin ja peittelin itusilmut mullalla ja merkitsin paikan. Kahden vuoden päästä satoa eli nyt sitten odotellaan ja kasvatetaan pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä. Lisäksi laitoin valkoisen parsan siemeniä tänä keväänä. Niissä meneekin kolme vuotta ennen kuin tulee satoa. Nää on mun tän vuoden uutuus kokeilut. Puolisollakin niitä on jokunen.

11+11+11 -haaste

Tää on vielä kesken blogista napsahti haaste. Mä olen aiemin skipannut nämä haasteet, mutta nyt kolmannen tullessa kohdalle on kai jo otettava haaste vastaan.

Tämä haaste on kuulemma kiertänyt maapallon kahdeksan kertaa. Nyt se tulee uudessa ja virkeässä muodossa. Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan meitä, joilla on alle 200 lukijaa.

Jokaisen haastetun pitää

• kertoa 11 asiaa itsestään
• täydenää 11 haastajan aloittamaa lausetta
• keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille
• haastaa 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa
• kertoa kenet on  haastanut

11 asiaa minusta:

1. Aloitan remontoinnin innokkasti, mutta en tahdo jaksaa tehdä sitä loppuun.
2. Ajan autolla 35 000 km vuodessa.
3. En ole lentänyt lähes kymmeneen vuoteen.
4. Olen huono heräämään aikaisin.
5. Ihmettelen välillä itsekkin, että miten tähän päädyttiin.
6. Välillä haaveilen uudesta omakotitalosta, jossa ei tarvitse tehdä mitään.
7. Ansiotyön lisäksi pyöritän omaa yritystä.
8. Katson elokuvia/sarjoja netin palveluissa
9. Tykkään pelata pleikkarilla.
10. Ikävöin koiraani.
11. Suunnittelen vähentäväni lihan syöntiä.

Jatka lauseita:

1. Minusta on hauskaa...miettiä mikä minusta on hauskaa, sillä en keksi tähän vastausta.
2. Pidän...siitä, kun saan jotain aikaiseksi.
3. En pidä...sotkusta ja epäsiivosta.
4. Viiden vuoden päästä minä...hmmm. Jaa-a... asun ehkä jossain muualla ja kasvatan kanoja.
5. Jos kaikki menee pieleen, voin...muuttaa isäni metsään ja rakentaa hirsitorpan.
6. Jos voisin muuttaa yhden  asian...huomioisin puolisoni paremmin raskausaikana. Hieroisin jalkoja jne.
7. Jos rikastuisin...ostaisin maata ja eläisin omavaraistaloudessa. 
8. Kamalinta olisi...lapsen kuolema.
9. Yritän välttää...uusia työtehtäviä. Nyt kiitos riittä jo.
10. Olen päättänyt...nauttia hetkestä.
11. Tärkeintä elämässä on...elää sovussa itsensä kanssa.

11 jatkettavaa lausetta:

1. Vapaa-ajalla on parasta...
2. Työssäni on parasta...
3. Käytän työmatkoihin aikaa...
4. Harrastukseni on...
5. Istun tietokoneella...
6. Kodin onni on...
7. Ilmastonmuutos saa minut...
8. Televisio...
9. Suutun...
10. Ilahdun...
11. Seuraavaksi ostan...

Pitäisi kuulemma haastaa 11 blogia, mutta en mä osaa. Olisi hauska, jos lukijat jatkaisivat lauseita kommenttikenttään ja olkoon haaste on ihan kaikille halukkaille.

Perunat itämään

Aamulla tajusin etten ole vielä hommannut siemenperunoita ja ollaan pitkällä huhtikuussa. Maaliskuussa kävin pariin kertaan siemenperunoita etsimässä, mutta ei ollut silloin saatavilla. No nyt on ja myöhässä ollaan. Ostin kahta lajia 10 kiloa kumpaakin: timoa ja nicolaa. Timo on varhaisempi laji ja nicola kypsyy myöhemmin syksyllä. Ensimmäistä kertaa otin ihan asiakseni tutustua netin avustuksella perunoiden idätykseen ja eihän se ollut ihan vain semmoista, että otetaan valoon ja odotetaan itujen kasvua.

Perunoita voi idättää pimeässä ja valossa, mutta valoidätys on kuulemma ainoa oikea tapa. Ei siis ihme, että mun idättmistä perunoista on joskus idut lähteneet helposti irti. Se on pimeänidätyksen syytä. Valon ja pimeän vaihtoehdon lisäksi perunoiden idätyksessä pelataan asteilla. Timo pitää idättää 200 asteen verran. Laskenta tapahtuu siten, että huonelämmön katsotaan olevan 20 astetta ja siitä lasketaan vuorokauden keskilämpötila vähentämällä neljä astetta. Eli siis yksi vuorokausi on 16 astetta. Timoa pitää siis idättää 200/16=12,5 vuorokautta. Nicola myöhäisempänä lajikkeena vaatii hieman pidemmän idätyksen 250 asteeseen. Sen vein talouskellariin, jossa 10 astetta eli kuusi astetta neljän asteen vähennyksen jälkeen. Eli 250/6=41,66 vuorokautta. Mä ajattelin nostaa nicolan kuistille sitten, kun timot ovat itäneet ja laitettu multiin. Tämä siksi, että kuistilla on muutama taimikin viemässä tilaa ja lisää on tulossa. Saattaa olla, että timo ehtii kasvaa juhannukseksi, mutta ei pitkälti yli juhannuksen pitäisi mennä.

Talouskellarissa on vielä viime vuoden satoakin käyttämättä, hilloja, mehua, kesäkurpitsasäilykettä yms. Omista omenoista tehtyä siideriä, joka kyllä muistuttaa etäisesti omenaviiniä eikä siideriä. Ei ollut mun makuun tämä resepti. Ensi syksynä kokeillaan toista reseptiä.